Usvaista elämää

Taidot ja terveys tarkistettu

2011-08-06T23:17:00.002+03:00

Nyt on takana meidän kolmannet taidontarkistuskokeet. Ne meni hyvin, paremmin kuin odotin. Koira taas näytti että kyllä se osaa:) Tuomareilta ja opelta saatiin kehuja ja pieniä kehitysehdotuksia. Ehkäpä parin vuoden päästä meillä on taas jotain uutta näytettävää vapaavalintaisessa liikkeessä...

Lehtimäen kesäpäivät oli muutenkin tosi kivat. Siellä oli hyvää seuraa ja monia aputassuja. Meinasi olla melkein ongelma miten ehtii kaikkia tuttuja jututtaa ja olla tarpeeksi sosiaalinen. Se onkin harvainaista nykyään että on ongelmaa noin päin. Normaalisti kun meillä täällä Usvan kanssa ainakin omaa aikaa riittää...

Ouluun on nyt kertymässä peräti 4 koirakkoa joten ehkä voin tehdä niiden kanssa sitten tapaamisia ja yhteistreenejä ym. kivaa. Voihan se olla että Oulussa voisin kokeilla myös sähkärisähläystä kun Anni ja Mare houkutteli kokeilemaan. Voihan sitä kokeilla, vaikka epäilen kyllä että mulla jää sähkärin ohjain käteen ja maila on vastaavasti jossain ihan muualla kuin kädessä.

Nyt on käyty Usvan kanssa myös terveystarkastuksessa. Kuvattiin selkä ja lonkat, koska se näyttää ajoittain vähän kipeältä ja maahan meno on hidastunut. Lonkat oli hyvässä kunnossa mutta selkä ei enää niin priimaa... Usvakin alkaa nyt sitten käymään fyssarissa ja mietitään mitä työtehtäviä sillä selällä on enää järkevää tehdä. Harmittaa, mutta toisaalta olen onnellinen että se kuitenkin tutkittiin. Niillä mennään mitä on annettu, kipua en halua rakkaalle työllä tuottaa joten kevennetään sitä mukaan kun tarve vaatii...

Usvan tahti ei kuitenkaan varsinaisesti ole yhtään hiipunut:)

Tyttö on tullut sukuunsa

2011-06-07T22:02:00.003+03:00

Nähtiin viikonloppuna Usvan kasvattaja ja Usvan sisko Ryppy. Käytiin metsälenkillä ja juteltiin koirista. Usva ja Ryppy tutkiskelivat maastoa rauhallisesti, muutaman kerran vähän leikittiinkin ja Usva hepuloi. Koska Ryppy on jo äiti, se ei jaksanut olla enää ihan niin lapsellinen kuin siskonsa.

Siskokset olivat samannäköiset päästään ja samankorkuiset. Ennen pentuja kun Ryppy oli ollut hoikka, niitä ei kasvattajan mukaan olisi erottanut toisistaan ulkonäönperusteella. Nyt niitä erotti lähinnä vyötärönseutu:D

Ryppy oli rauhallisempi kuin Usva. Luonteeltaan Usva olikin sitten kuulemma kuin äitinsä Jojo (nimi taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa). Mutta niin kuin Jojossa myös Usvassa on paljon hyviä ominaisuuksia juurikin sen jojomaisen energian takia. Eikä Usva kuitenkaan ole mikään ylienerginen adhd-lapukka vaan ihan järkevän oloinen koira kasvattajankin mielestä:) No onhan sitä järkeä taottu enemmän ja vähemmän sen päähän koko sen elämän ajan ja hyvin on mennyt oppi perille.

Oli kiva tehdä vähän Usvan sukuselvitystä. Vielä me varmasti mennään joskus käymäänkin siellä synnyinkodissa, mutta nähtiinpähän nyt edes täältä kuntoutuksesta käsin. Usva näytti myös miten ollaan töissä ja käytiin kaupassa ostoksilla. Synnyinkotiin menikin sitten Usvan hyllystä valkkaama leipä. Josta tulikin mieleeni että Ryppyä ja Usvaa yhdistää myös hyvä ruokahalu, suorastaan ahneus:D

Usva myös säikäytti, sillä näytteen perusteella luultiin, että sillä on kasvain niskassa. Se piti poistaa pikaisesti, joten tänään se kävi mutkin Tampereella lääkärissä. Onnea ja enkeli oli matkassa sillä kasvainta ei enää löytynytkään. Lääkäri oli todennut että joskus hyvänlaatuisessa kasvaimessa on samantyypin soluja kuin pahanlaatuisessa, joten se näyttää näytteen perusteella pahalta. Nyt patti oli kuitenkin poissa, sitä ei löytynyt mistään, vaikka Usvaa oli rauhoituksessa tutkittu monen ihmisen voimin. Meillä kävi tuuri, nyt ei olekaan arpea niskassa ja karvoja ajeltu. Melkein voisi luulla jutun olevan pahaa unta tai minun olevan luulosairas. Patologin lausunto kuitenkin todistaa että niskassa todella oli jotain.

Kerrankin pitkästä aikaa minulla (ja vielä enemmän Usvalla) oli hyvä onni. Yksi huoli ja murhe sydämeltä vähempänä ja rakas aputassu lähellä<3 Nyt se on vielä rauhallinen ja vähän pihalla lääkkeen takia, mutta huomenna se on varmasti oma ihana pirteä itsensä:)

Ja sukuselvitystäkin on tehty. Tästä luulisin erityisesti isäni olevan ylpeä:D

Laitostumista ja sukutapaaminen

2011-05-31T12:09:00.002+03:00

Ollaan nyt elämemme ensimmäistä kertaa laitoskuntoutusjaksolla. Kolme viikkoa olisi tarkoitus asua Kankaanpäässä ja keskittyä itseen ja tietenkin myös koiraan. Ensimmäiset päivät on menneet ihan hyvin. Rytmi on vielä vähän hakusessa molemmilla, sillä kumpikaan ei haluaisi reagoida kellon soittoon vielä klo 06:00.

Ehkä se tästä lähtee. Mukavaa kun vieraassa ympäristössä on edes yksi tuttu ja turvallinen asia. Toivon että koiranikin ajattelee näin:) Täällä on tuommoinen kiva esteetön kilometrin kuntorata, jota kierretään aina aamulla ja päivällä ja illallakin. Vähän turhan lyhyt se on, mutta toisaalta mukavan helppo.

Tarkoitus olisi myös vihdoin ja viimein nähdä Usvan kasvattaja ja kenties äiti ja siskokin. Kunhan tässä aikataulut passaa yhteen niin Usva pääsee sukuloimaan vähän työn ohessa. Johan tuo on aikakin kun ei ole sen jälkeen nähnyt kun pentulaatikosta lähti aputassuksi opiskelemaan:)

Mulla olis tarkoitus nyt päivitellä täältä kolmen viikon ajalta ainakin parit päivitykset. Katsotaan kuin se onnistuu. Yritetään olla Usvan kaa tarkkoina kesän taidontarkistuksia silmällä pitäen:D

Tassutellaan kevättä kohti

2011-03-02T20:28:00.002+02:00

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa keväältä. En laittanutkaan lenkille toppahousuja vaan tuulihousut:) Oon myös pitänyt aurinkolaseja, mutta onneksi Usva ei niistä hämäänny, muistan kun luovarilla neuvottiin et mieluummin ilman aurinkolaseja...mutta juu nyt pakkasten jälkeen on ollut niin potti-ilmat, että ollaan tehty aika pitkiä lenkkejä. Auringon paisteessa ei olokaan tunnu pahemmalta...

Me käytiin tuossa joku aika sitten Katan ja Valtterin luona demokoirakkona, jossa tehtiin semmoinen tilannekatsaus ja mietittiin mitä kaikkee vois parantaa tässä mun ja Usvan työsuhteessa. Nyt en oo vielä kauheena jaksanut sen eteen mitään tehdä, mutta sen verran että palkkausta helpoissa tilanteissa oon vähentänyt ja ketjuttanut niitä sille helppoja juttuja. Ja täytyy kyllä sanoo et se ehkä toimii niin paremmin. Tässä kevään ja kesän aikana opeteltavia juttuja on jonkun verran. Toivottavasti saan niistä esim. koiraohituksia miettiä omien OKK- opintojen parissa.

Pistäydyin myös Rovaniemellä, jossa aputassu Cilla näytti miten hienosti se osaa sekä ottaa että laittaa tavaroita. No Usva on vähän vanhempaa vuosimallia niin sille laittamista ei ollut opetettu. Mun oli tietenkin pakko kotiin tullessa vähän päivittää sen taitoja. Nyt se osaa jo aika hyvin pienellä avustuksella myös laittaa tavaroita. Hankalinta kai siinä on koiran näkökulmasta yrittää ymmärtää, että mihin se tämän tällä kertaa haluaa:) Lenkiltä tullessa nyt sit Usva saa riisumisen lisäksi laittaa ne kengät kenkähyllyyn, pipon, hanskat ja hihnan koriin ja takinkin se vie sinne kenkähyllyyn (naulakkoon kun ei yllä).

Niin Usvasta tehtiin myös Kainuun-Sanomiin lehtijuttu, jonka seurauksena ihmiset on tunnistaneet sen vähän paremmin. Kiva et asiaa tehdään tutuksi:)

Saan tuosta aputassuhassusta valtavasti voimaa ja positiivisuutta, ihana se on ja olisin ihan hukassa ilman sitä! Vaikka välillä me taidetaan olla molemmat vähän hukassa, mutta kaksin sekin on kivempaa...

Kerran puolessa vuodessa....

2010-12-26T00:34:00.002+02:00

On ehkä kiva tätäkin päivitellä. Mietin että mitähän mainitsemisen arvoista tässä olisi syksyn ja talven aikana tapahtunut. Ehkä se, että ollaan kehitytty pikku hiljaa mutta varmasti kävelyvaljastreenissä ja käydään jo sillä aika paljon jumpassa ja asioitiinpa kerran pankissakin. Odotan kesää niin pysyn paremmin pystyssä ulkonakin.

Usva harmaantuu. Sen kuonon alla on jo ihan selvästi harmaita ja muutamat vaaleammat karvat ilmestyneet jo kuonon sivuillekin. Niin ne vaan nuo lapset kasvaa ja vanheene mut ei aikuistu:D

Nyt pitäisi varmaan kirjoittaa jotain joulusta, onhan sentään joulu. Itse en ole tavoittanut tänä vuonna joulufiilistä jos ei ähkystä tullutta pahaa oloa lasketa. Usva on tavoittanut fiiliksen lähinnä herkutellen mm. karjalanpiirakalla, pullalla, hedelmäkakulla ja suklaalla sekä kirmannut vapaana lumisissa metsissä. Tarkoituksena oli että se saisi joulumielen siitä paketista löytyneestä luusta, mutta eihän se labradorille riitä. Se etsii kyllä ne parhaat apajat kun silmä välttää.

Mutta silti tai juuri siksi minun joulussa on ollut ehdottomasti parasta tuo karvatassu ja nyt sen varsin pullea massu. Onneksi se on mun seurana jokapäivä ja joulu on vain kerran vuodessa.

Loppukesän roadtrip

2010-08-06T16:55:00.005+03:00

Pakattiin Usvan kanssa auto heinäkuun lopussa ja lähdettiin ajelemaan. Ensin ajeltiin Lehtimäelle avustajakoirien kesätapahtumaan. Siellä oli tänä vuonna rentofiilis, kun meillä ei Usvan kanssa ollut tänä vuonna koevuoroa. Kokeiltiin jäljestyksen alkeita ja käytiin eläinfysioterapiassa. Fyssarista Usva sai terveen notkeat paperit, joten hyvä että edes toisella meistä ei ole jalat ihan jäykkänä. Jäljestyksessä Usva sai käyttää nenäänsä ja kerrankin nuuskutella ihan luvan kanssa, joten se kuulosti lähinnä pieneltä imurilta:) Illat istuttiin porukalla jutellen, niin viikonlopun unisaldo ei ollut ihailtava, mutta eihän sinne nukkumaan tultukaan.

Lehtimäeltä suunnattiin nokka kohti Mellilää, joka mainostaa itseään suomen makeimmaksi paikaksi. Siellä saatiin yöpyä Annen ja Totin luona ja mukava vierailu olikin. Juteltiin koirista ja touhuttiin niiden kanssa. Se taisi näyttää niiden kylällä lähinnä vammaisten kokoontumisajoilta, kun oli kaksi pyörätuolia ja, normaalista poiketen, myös kaksi aputassua. Koirat kävivät uimassa paikallisessa joessa, joka meillä päin tunnistettaisiin lähinnä ojana (tarkoitus ei ole loukata melliläläisiä, minkäs sille mahtaa, ettei siellä oikein ole noita vesistöjä). Harmi että siltä kivalta aamulenkiltä ja uinnilta jäi kamera pois, olisi saanut vauhdikkaita kuvia maalaismaisemassa...

Mellilästä sitten suunnattiin Turkuun Ninnin luo. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa oltiin jo hiukan väsyneitä koirailusta ja oli mukava vain olla siellä pari päivää. Usvakin sai nukkua niin että kuorsaus kävi. Me käytiin Ninnin kanssa rikkomassa ennakkoluuloja Suxesissa ja Usva jäi hyvään hoitoon Ninnin porukoiden hellään huomaan. Ai niin muistinko jo mainita, että söin 3 pv kasvisruokaa ja se oli hyvää. Ei sitä lihaa juuri edes kaipaa. Koirakin pääsi nauttimaan parista kasvispihvistä ja hyvin ne näytti uppoavan, mikä ei kyllä ole yllätys, kun kyseessä on labbis. Niin ja Turussa me saatiin lenkkeillä Ninnin sähkömopolla, jossa oli söpö vihreä karvapäällyste. Harmi etten siitäkään tajunnut kuvaa ottaa...

Turusta aloitimme ns. kotimatkan ja oli tarkoitus pysähtyä vaan nukkumaan tampereelle Päivien luokse, mutta tänne me jumiuduttiin pariksi päiväksi. Usvakin on sopeutunut hyvin lauman jaktkoksi (3 kissaa ja koira). Tånään käytiin barffiliikkeessä ostamassa muille elukoille vähän ruokaa ja Usvan kanssa me testailtiin Rufwearin reppuja. Ne ehkä jossain vaiheessa hankitaan. Tässä olis vielä iltalenkit edessä tälle päivää ja huomenna vähän bilemeininkejä.

Sunnuntaina sitten ajellaan täältä kotiin ja maanantai aamuna tuo uusi tuoli joutuu pajalle, kun huomattiin täällä reissun päällä, että runko on murtunut. Että sen pituinen se roadtrip.

Maailman(pyörä)matkaaja ja synttärisankari!

2010-07-28T13:01:00.006+03:00

Käytiin Tampereella tuossa seikkailemassa viikonloppuna ja siellä meni kyllä kivasti. Usva jakso olla hienosti koko päivän kaupungilla vaikka oli vaikka mitä jännää mm. pridekulkue, teatteri ja maailmanpyörä. Näistä haastavin koiralle oli teatteriesitys joka oli äänekäs ja vauhdikas ja näyttelijät meni ihan kuonon edestä, mutta hyvin sekin meni. Kerran Usva tosin pienesti kommentoi esitystä, se olisi halunnut mukaan tanssimaan kun se näytti niin kivalta:)

Maailmanpyörä oli ihan kesy juttu, vaikka laitteenajaja oli sitä mieltä, että "koirahan ei tuonne vapaaehtoisesti mene..." Usva hyppäsi kyytiin ensimmäisenä ja nautiskeli yläilmojen tuoksuista. Istuskeli ja otti torkut siellä työpäivän lomassa. Kun tultiin pois sieltä kuski oli sitä mieltä että se mahtoi olla koiralle tosi stressaavaa. Ei se kyllä minusta siltä näyttänyt...

Tänään on Usvan syntymäpäivä. Ajatella mun pieni täyttää jo 5v ja se on ollut töissä jo kolme vuotta. Aika menee nopeaan ja toisaalta vaikka mitä on ehtinyt jo tapahtua Usvan kanssa. Ajateltiin juhlistaa synttäriä luulla ja synttärikakulla ja kun ilta (toivottavasti) viilenee voisi käydä rannassakin läträämässä. Monet on sanonut että kun koira täyttää 5v se rauhoittuu ihan silmissä, no se jää nähtäväksi. Vielä ainakaan en ole huomannut...

Paljon Onnea Usvalle, elämäni ilolle ja valolle!

Paraatipelastus

2010-07-05T21:55:00.002+03:00

On pakko kirjoittaa tänne muistiin ehkä tähän mennessä yksi Usvan uran vaativimmista nostoista... sitä kun tiputtelee tavaroita kaikenlaisiin paikkoihin.

Tänään otin arskaa mäntsärin patiolla ja yhtäkkiä olin hävittänyt kännykän. Sieltähän se näkyi pation lattialautojen välistä kun se oli siitä tippunut maahan. Patio on kuistin korkeudella eli sinne alle kyllä mahtuisi ihan hyvin, mutta se on laudoitettu umpeen... (ehkä juuri sen takia ettei sinne mikään/kukaan mene)

Katselin siinä hetkisen ja mietin et lähdenkö virittelee jonku keppisysteemin millä ehkä saisin sen sieltä ongittua mutta päädyin kuitenkin kartoittamaan tilanteen eka Usvan kanssa. Muistin että se on joskus jostain raosta itsensä sinne pation alle saanut. Sanoin sille että puhelin ja yritin viittoilla suuntaa, mutta ihmekös tuo että koira etsi sitä patiolta eikä sen alta. Sit kiersin sen kaa siihen alas mistä puhelin vähän näkyi. Sit koira hokas sen ja yritti saada sitä siitä, mutta ei saanut itseään tai puhelinta siitä välistä kaivettua. Sitten se mietti hetkisen ja juoksi pation toiselle nurkalle missä seinän lähellä on selkeesti labradorin mentävä aukko. Vaikka se puhelin oli siellä ihan eri puolella missä se aukko ei mennyt montaa sekunttia kun se kaivoi puhelimen sieltä ja juoksi tyytyväisenä se suussa mun luo.

Oli muuten aika kovat kehut ja bileet sen jälkeen:D Mutta oli tämä paljon helpompi ratkaisu kuin että olisi suurinpiirtein alkanut purkaa patioo... Olipas hyvä että Usva pelasti tilanteen. Ollaan nimittäin tälle hetkellä "yksin" täällä suomessa kun muu perhe lomailee kreikassa. Ehkä nekin tykkää että patio on vielä ehjä kun ne kotiutuu ja mulla on kuitenkin puhelin. Olis aika orpo olo ilman puhelinta kieltämättä....

Taas kerran on todistettu se että kyllä se koira osaa kun vaan itekkään ei koskaan epäile sitä!

Ihana koira

2010-07-04T21:02:00.002+03:00

Minulla oli kaverin polttarit ja vuokramökille ei saanut koiraa ottaa, joten Usva piti jättää viikonlopuksi hoitoon. On tosi outoa olla erossa kun on tottunut siihen, että on aina koiran kanssa. Polttarit oli kyllä mukavat, mutta täytyy myöntää, että oli mukava myös saada Usva kotiin.

Vaikka minäkään en tykkää olla tuosta ihanasta tassutuksesta erossa, luulen että se oli Usvalle vielä vaikeampaa. Se oli kuulemma vähän etsiskellyt minua ja ollut hieman levoton...

Sen verran se ero ilmeisesti otti koville, että kun käytiin lenkillä koira oli ihan selvästi normaalia enempi minun perään ja oikein skarppina seurasi vieressä ja kuunteli tarkasti. Eipä kiinnostanut lähteä minnekään vierestä kun oli joutunut olemaan pari päivää omillaan. Melkein luulin että koira oli vaihtunut, mutta ei kyllä se on minun oma ihana koira.

On ihana huomata että on oikeasti tärkeä jollekin:) ja tunne on kyllä sitten ehdottomasti molemminpuolinen....

Terapiakoira

2010-06-10T22:25:00.002+03:00

Kun elämä kerran alkaa potkimaan päähän se kans sitten potkii urakalla. Sen oon saanut huomata tässä tammikuusta lähtien ja just ku on entisestä potkusta etes vähän toipunut tuleekin uusi ja paljon kovempaa...

Ei kiva, mutta onneksi on koira. Se rytmittää päivät ja siten koko elämän, tietää että on pakko nousta ylös ja ainakin joku on tänäkin aamuna yltiöpäisen iloinen ja onnellinen. Usva<3.
En tosissaan tiedä missä olisin nyt jos Usvaa ei olisi. Kultaakin arvokkaampi tuo rakas aputassu, joka on saanut avustustöidensä ohessa olla myös terapiakoira, joka tarjoaa seuraa, lohtua, lämpöä ja hellyyttä.

On paljon helpompi jaksaa päivä kerrallaan tai mennä vaikka sinne psykologin juttusille kun ei tarvitse olla yksin. Vaikka oikeasti nyt on aika yksinäinen ja tyhjä olo en osaa kuvitella mitä se olisi jos Usvakaan ei täällä olisi.

Yksi aivan ihanan voimaannuttava kokemus tässä kaiken paskan keskellä on kuitenkin ollut. Sain olla Usvan kanssa uusien avustajakoirien luovutusjaksolla pari päivää ja autella uusia koirakkoja yhteisen taipaleen alkuun. Vaikka tuntui etten juuri mitään tehnyt sain kuitenkin positiivista palautetta ja tuli semmoinen olo että voi olla hyödyksi ja on tärkeä, varmasti vain aika pitkälti sillä, että on henkinen tuki esim. ensimmäisellä kauppareissulla. Ihanaa porukkaa saatiin kyllä taas meidän kasvavaan aputassuperheeseen. Täytyy myöntää, etten olisi halunnut palata sieltä tänne ollenkaan kun siellä oli kivaa ja hyödyllinen olo:)

Oma aputassu on kyllä korvaamaton tuki ja turva käytännön jutuista selvitessä mutta yhtä suuri (tai suurempikin) tuki se on myös silloin kun ihminen on henkisestikin hajalla....

Kajaani-Helsinki-Virrat-Helsinki-Kajaani

2010-04-24T14:50:00.002+03:00

Suurinpiirtein tuota rataa tahkottiin tuossa Usvan kanssa parisen viikkoa. Olipahan kerrankin tekemistä. Minkäs sille tekee kun on kahtena peräkkäisenä viikonloppuna koulutuksia Helsingissä. Mutta onpahan nyt sitten ehkä jäänyt jotain ideoita ja ajatuksia itsellekin ja jonkinlainen todistuskin on tulossa. Voisin yrittää leikkiä ryhmänohjaajaa:) Se on ihan yleishyödyllistä kun on noissa ryhmissä pyörinyt...

Virroilla käytiin välillä huilaamassa ja aivot nollaamassa. Usvakin oli aika väsynyt kun oli töissä viikonloput. Mutta sitten sillä myös napsahti jotain paikoilleen tai pois kun se juoksenteli portaita Virroilla ihan mielissään, vaikkei se ennen niistä ole juuri pitänyt. Välillä se on pitänyt portaissa kantaakin "Autatko eka mut ja sit tuon mun avustajakoiran?" mutta nytpä ei tarvinnut:)

Helsingin parasta antia oli ehkä uudet tuttavuudet. Oli jotenkin mukava huomata että niitäkin vielä löytyy. Tai sit oli vaan kiva kun oli vähän vieraampia ympärillä ja poissa näistä maisemista.
Ainut mikä tässä reissussa jäi harmittamaan oli se että piti sitten rahan ja energian puutteen vuoksi skipata tämän viikonlopun aputassutapaaminen Nokialla kun vasta tiistaina takaisin tänne Kajaaniin ajeltiin.

Tuossa oli jo ihan kevättä reilu viikko ja aurinko paistoi ja mielikin oli parempi, mutta kummasti vetää mielialaa alas tuommoinen takatalvi ja lumen työntäminen mitä se on nyt tehnyt pari päivää. Ehkä se kevät tulee sit vähän myöhemmin...annetaan sillekin aikaa.

Uusia juttuja ja isoja muutoksia

2010-03-18T13:12:00.002+02:00

Hurjasti on mennyt taas yhden kerran aikaa siitä kun tätä blogia on viimeksi päivitetty ja oikeastaan kaikki on mennyt uusiksi siinä ajassa. Tulihan se uusi hyvä pyörätuolikin sieltä, mutta muuta hyvää ei juuri ole tapahtunut.

Asutaan Usvan kanssa nykyään kahdestaan ja kyllä nyt varsinkin huomaa miten korvaamaton apu ja seura tuo tyttö on. En varmaan olisi järjissäni ilman sitä, mutta onneksi nyt on jo pahimmasta selvitty ja alettu totuttelemaan tähän uuteen arkeen. Sain myös ihmisapua huikeat 10h/kk mutta on se tyhjää parempi. Kerran viikossa saan apua siivoomisessa ja kaupassa käynnissä kun kaikki ei mahdu Usvan reppuihin.

Koulutuspäivät on mukavia, koska siinä ei ehdi muita murehtia kun saadaan molemmat hyvää aivotyöskentelyä. Ja täällä kotona Usvan kontolle on nyt tullut myös postin kantaminen. Sillä on semmoinen hieno kassi jossa se voi kantaa posteja. Pientä hiomista se vaatii kun kassia kannetaan välillä myös pohjasta, mutta pääasia et postit pysyy kassissa ja tulee sisälle. En minä valita.

Onneksi Usva aina jää ja kevät ja kesäkin sieltä lopulta koittaa. Se on varma!

Kevättä ja pyörätuolia odotellessa

2010-01-25T11:12:00.002+02:00

Yhtä odotusta on kyllä koko tämä aika kun en ole vieläkään saanut tietoa pääsenkö kouluun, mutta palaverissa ei paljon vihreä valo kyllä palanut...

Nyt on ollut taas kovia pakkasia ja Usvakin ehti tuossa häntänsä palelluttaa. Lenkeille ei siis ole välttämättä jokapäivä päästy ja sitten kun pakkasen purtavaksi uskaltautuu neitillä on virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Onneksi nyt on kuitenkin menossa verkkokurssina käyttäytymisketjut ja pitkäkestoiset toiminnot, se antaa kivaa puuhaa ja aivotyöskentelyä tänne sisälle ja Usva jo osaakin aika hienosti laittaa lelut laatikkoon. Pitäisi vielä nimetä se jotenkin kivasti ja tehdä ärsykekontrolli.

Odotellaan myös uutta pyörätuolia ja kevättä, että pääsisi lenkille niin että minäkin pääsisin vähän jotain muutakin kun sormea liikuttamaan:D

Talvi on tullut ja pikkujoulut mennyt

2009-12-15T18:41:00.002+02:00

On taas mennyt tovi etten ole tänne kirjoitellut. Talvi on nyt sitten tullut tännekin tuossa viime viikolla ja nyt on sen verran kylmä, että lenkille saa vetää takit päälle sekä koira että emäntä. Usva ei takkia juuri arvosta, mutta se unohtuu kyllä sitten ulkona. Vaikka ainakaan vielä takin kanssa ei voi mennä maahan.

Avustajakoirapikkujoulut oli Nokialla ja oli kyllä kiva, mutta raskas reissu pitkän matkan takia. Koirat sai lahjat pukilta joka ei onneksi haukkuja pelännyt:) Usvakin oli lievästi sanottuna epäluuloinen pukkia kohtaan kun onkohan se edes ennen nähnyt pukkia...
Oli mukava nähdä taas paljon uusia avustajakoiria ja käyttäjiä ja vaihdella vanhojen kanssa kuulumisia.

Nyt ollaan opeteltu Usvan kanssa taas valjastelua ja puolen vaihtamista takakautta. Enemmänkin haluaisin sen kanssa touhuta, mutta tällä hetkellä aikaa syö myös nettisivuprojekti. Kantaminen on jo jokseenkin selvää, ja pian pitäsi varmaan kokeilla esim roskapussin kantamista roskikseen. Nyt kun kannettavana on ollut lähinnä joko avaimet hihna tai hanskat.

Laitoin taas kouluun hakupaperit ja toivon että tärppäisi. Tosin sinne on kyllä aika hankala varmasti päästä mutta yrittänyttä ei laiteta. Onneksi olen saanut jonkun verran todistuksia kouluttamisestakin kerättyä joten jospa pääsisin ainakin haastatteluihin asti. Tammikuussa alkaa vielä verkkokurssina käyttäytymisketjut ja pitkäkestoiset toiminnot, jonka antia odotan kovasti. Sitten tulee taas semmoinen vitosvaihde koiran kanssa touhuamiselle kun porukalla asioita pohditaan. Jos kouluun pääsisin se alkaisi 1.3.2010.

Mutta vietetään eka tässä kuitenkin joulu ja katsotaan mitä kaikkea noinkin kiltti tyttö kuin Usva pukilta saa. Se on kyllä ollut niin kiltti etten edes muista milloin se olisi jotakin töppäillyt...

Usvaa putkessa talvea odotellessa

2009-11-10T11:45:00.002+02:00

Nyt on tuo verkkokurssi jo takana ja sain siitä kyllä paljon irti. Usva oppi ehdollisen vahvisteen lisäksi myös suussa kantamisen alkeet jota nyt sitten jatketaan kestoa ja häiriöitä lisäten. Hyödyllinen taito jos ei aina ole reput mukana:) Saatiin myös sen kurssiporukan kanssa vaihdettua maileja ja tarkoitus oli jatkaa yhdessä jutustelua ja mietiskelyä sähköpostiringin muodossa.

Kävin myös Riihimäellä kouluttajakoulutuksen 1. osan. Onpahan nyt sekin käyty ja yksi todistus taas lisää, mutta en kyllä ollut ihan tyytyväinen sen antiin. Kouluttaja kyllä osasi asiansa, mutta materiaali oli jostain 90-luvulta, vaikka se olikin painettu 2007. Toisaalta oli ihan mukava jo huomata että osaa suhtautua pienellä kritiikillä lukemaansa. Todennäköisesti en pääse siihen kurssin toiseen osaan osallistumaan kun pitäisi olla tokossa kisatulos, mutta hyvä näinkin ja voihan se olla että muualta saa laadukkaampaa tietoa, vaikka nyt ei sitten sitä kouluttajatunnusta saisikaan.

Ollaan myös oltu siellä Sotkamon koirakentällä aina lauantaisin Usvan kanssa jonkinlaisina apuopeina. Samalla sitten itsekin siinä treenailtu ja Usva saanut hyvää häiriöharjoitusta muista koirista. Viime lauantaina oli enempi semmoinen agilitykerta ja Usva rakastui putkeen. Se ensinnäkin muisti miten kivaa se on sen yhden ainoan kerran perusteella ja sitten putkesta tuli sen suosikki. Se suoritti sitä omatoimisestikin vaikka sille sanoi vapaa. Putki sai olla kuinka mutkalla tahansa ja siellä sitä oli Usvaa putkessa kerrakseen:) Välillä sitten uraputki painoi enemmän päälle niin että esteiltä tuotiin ne kepit äitille. Jokainen tekee sitä mitä parhaiten osaa jos ei ole aivan varma mitä tässä haetaan. Ei tosissaan nyt oteta tuota agilityä mitenkään vakavasti, kunhan vain silloin tällöin vähän pidetään hauskaa:)

Alkaa jo tuntua että olisi kiva jos tulisi lunta ja tuommoiset märät kurakelit loppuisi. Ei tarvitsisi koirankaan joka lenkin jälkeen suihkussa käydä, vaikka se onkin oppinut siitä tykkäämään. Olisi myös vähän valoisampaa lenkkeillä kun olisi vähän maassa valkoista eikä vain mustaa märkää asfalttia. Nythän tuo vaikuttaa hyvältä kun lunta sataa...Talvella sitten valitan kun on liian kylmä ja niin paljon lunta että jää kiinni, näinhän se on ettei koskaan ole hyvä.

Verkkokurssia ja uusia juttuja

2009-10-11T15:17:00.002+03:00

Nyt on muutaman viikon tässä ollut käynnissä verkkokurssi ja oon ollut tosi tyytyväinen sen antiin. Se ei ole mitään itsenäistä opiskelua vaan verkossa porukalla mietitään asioita ja heitellään kysymyksiä. Ensimmäisenä tehtävä oli ehdollisen vahvisteen opettaminen koiralle.

Kun Usvalla on jo ehdollisena vahvisteena naksu ja pilli päätin opettaa sille suu naksun siltä varalta ettei naksutin aina ole käsillä. Koira oppi sen nopeasti ja nyt ollaan jo käytetty sitä eri paikoissakin. On se kyllä aika kätevä ja varmasti tullaan käyttämään sitä jatkossakin. Lisäksi mietittiin rauhallisen ehdollisen vahvisteen opettamista. Sitä ollaan vähän otettu silloin kun Usva on mun kainalossa sohvalla sanon rauha ja hieron korvan lehtiä. Tämä nyt ei ole vielä mitenkään varmalla pohjalla mutta jospa sekin saadaan ajan kanssa toimimaan. Olisihan se kiva löytää tuostakin ikiliikkujasta rauhoittava nappula:)

Eilen käytiin myös Sotkamossa haistelemassa agilityä. Usvasta se oli hauskaa ja oli se hauskaa minustakin. Esteitä mentiin ja putkessakin juostiin. Ehkä me kehitetään siitä omaa kivaa tekemistä silloin tällöin töiden vastapainoksi. Kisamielessä me ei sitä jakseta ottaa vaikka kuulema koirassa oli selvästi kisa-ainesta:D Sitten katseltiin ja kuunneltiin siinä aloittelevaa junnuhandler ryhmää ja tapakasvatus ryhmää. Oli myös hyvää reeniä meillekin olla taas muiden koirien keskellä. Usva saikin sitten demonstroida miten mennään hienosti hihnassa ja mitä tapahtuu jos koira meinaa mennä liian kovaa hihnassa.

Nyt on tarkoitus että käydään tässä syksyn mittaan ja talvellakin säiden salliessa noissa ryhmissä mukana katselemassa ja kenties vähän vinkkejäkin antamassa niin saisin siitä sitten kouluttajalta osallistumistodistuksen jos siitä vaikka olisi hyötyä sitten opiskelemaan hakiessa.

Syksy ei vienytkään koulunpenkille

2009-09-24T19:04:00.002+03:00

Toinen välivuosi tekee tuloaan. Ainakaan nyt se ei ahdista, vaan tuntuu ennemminkin mahdollisuudelta rakentaa mahdollisimman hyvä pohja tulevaan koulutukseen eläintenkouluttajaksi, jos siis siihen pääsisin syksyllä 2010. Se on nyt kuitenkin tavoite, eikä auta murehtia sitä etten vielä tänä syksynä koulunpenkille päässytkään.

Niin tämän tiimoilta olen sitten pitänyt silmät ja korvat auki. Etsinyt ja haalinut kaiken mahdollisen tiedon mistä voisi olla hyötyä. Tähän mennessä olen seurannut Salme Mujusen tokokurssia Sotkamossa ja ilmoittautunut Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssille, joka alkaa 1.10. Satuin myös löytämään netistä koirankouluttajakurssi 1:sen Riihimäeltä, jonne menen sitten loka-marraskuun vaihteessa. Toivottavasti saan myös koulutella tuttuni pientä lapukkapentua tässä pitkin vuotta.

Yritän nyt myös ryhdistäytyä meidän omien treenien osalta, enkä vaan yritä vaan siis ryhdistäydyn. Tein jo tuossa semmoisen treenipäiväkirjapohjan, jota sitten opettelen käyttämään kans. Nyt meillä on Usvan kanssa työn alla omalla paikalla makaaminen pyydettäessä. Siitä on tuossa suunnitelma pöydällä, joten jospa siitä hyvä tulee. Odotan myös innolla verkkokurssin alkua ja antia.

Jotenkin minusta tuntuu ettei tämäkään vuosi hukkaan mene. Oppia ikä kaikki ja joku viisas taisi minulle joskus sanoa, että edessä on pitkä ja kivinen tie ja tiiliseiniä päin pitää juosta. No nyt on juostu ainakin paria tiiliseinää päin ja siitä selvitty niin miksi ei sitten niistä tulevistakin.

Loppukesän kuulumisia

2009-09-01T14:45:00.003+03:00

On taas vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä, mutta meillä on mennyt kivasti. Juurikaan mitään uutta ei olla opeteltu, mutta kontakti on kyllä parantanut ja lenkillä mennään pitkiäkin pätkiä irti ja kaupassa kans pystyy olemaan aika kivasti irti. Ehkä me ollaan nyt vähän taas lähennytty enempi Usvan kanssa ja hyvä niin.

Ajattelin että voitaisiin nimetä jotain pikku juttuja loppuun niin olisi tarkempaa ohjausta, eikä tarvitsisi aina olla sitä kylmenee kuumenee leikkiä mikä tulee väistämättä eteen kun yhdelle sanalle on niin paljon vaihtoehtoja. Jos vaikka nimettäisiin tuo hihna naulakossa remmiksi ja kuppi kupiksi. Niin ja sitten avaimetkin olisi kätevä nimetä kun aina unohdan ne sinne peräkonttiin ja koiran pitää ne sieltä osata onkia.

Valjastreeni on ollut vähän tauolla kun siihen tarvitsee vielä toistenkin apua jotta Usvan saa kulkemaan suorassa. Siinä on kyllä iso homma, mutta on se sitten kyllä kaiken sen vaivan arvoista kun se osataan. Pitäisi nyt vaan ottaa itteesä niskasta kiinni ja sopia Heidin kaa milloin sitä voisi porukalla reenata.

Luulin että pääsisin sinne eläintenhoitajaksi opiskelemaan, mutta sieltä tuli kielteinen päätös ja siitä nyt sitten vielä kättä väännetään että miksi näin kun suunnitelmatkin oli valmiina. Toivottavasti sinne olisi vielä joku reitti, koska muuten olen aika tyhjän päällä opiskelujen suhteen. Taas kerran luojan kiitos että on tuo koira niin pysyy kuitenkin liikkeessä ja on ainakin tuo oma koira jonka kanssa touhuta.

Ai niin perjantaina mennään koiraohituksia reenaamaan Hannun ja Aatun kanssa ja on sinne tulossa myös paljon muita koiria. Ehkäpä sitten siitä lisää kuulumisia tänne näin.

Perinteiset kesäretket

2009-08-12T19:36:00.003+03:00

Nyt on taidot tarkistettu ja täytyy myöntää että koira kyllä yllätti positiivisesti. Oíkeastaan koe meni nappiin, pahempaankin olin varautunut, mutta Uppis taas todisti kaikille että se on loistava tyttö. Meillä oli vähän nakkia mukana ja nakit napsahteli kohilleen:)

Niin sitten suunnattiin Lehtimäeltä Turkuun ja sitä kautta sinne saaristoon. Saaristossa viihdyttiin pari kolme yötä telttaillen ja autossa nukkuen (sitä ei kyllä tehdä enää että kolme + lapukka, oli ahdasta ja hikistä). Oli mukavaa ja ilmatkin ihan suosi. Minäkin heitin talviturkin viimein ja ihan mereen.

Saaristosta ajoimme Kemiöön, saari sekin kyllä on. Siellä kävimme Usvan opinahjoa ja opeja moikkaamassa. Saatiin nukkuakin siellä koiraluokassa. Kyllä muuten nukutti hyvin, nehän oli luksusolot teltan jälkeen. Kiitoksia vaan Reetalle ja Leenalle vieraanvaraisuudesta. Mikäs sen mukavampaa kuin sisävessa ja mikroaaltouuni. Saatiin myös vinkkiä siihen miten Usva voi suoristaa mun jalkaa. Testattiin sitä jo kotona ja mukavasti sujui.

Kemiöstä matka jatkui Lahteen ja Nastolaan siellä oltiin yksi yö tätin luona. Lahdessa käytiin shoppailemassa ja Triossa Usva menikin kivasti irti. Rahat oli kyllä aika vähissä kun kotiin päästiin. No loppu kuun budjettia pitää vaan kiristää. Mietin että mitä sitä ostettiin kun rahat meni, mutta suurinosa taisi mennä ruokaan ja dieseliin. Usvalle kyllä ostettiin hieno pinkki timantti panta, joka on tosi bling bling. Lisäksi se sai narulelun ja jotain pientä purtava. Itelle minä ostin laukun, semmoisen soppelin kokoisen myös pyörätuolin taakse.

Nyt ollaan oltu pari päivää kotona ja pari päivää täällä Ristijärvellä. Täällä ollaan harjoiteltu uusia leikkejä ja pelejä Usvan kanssa, sukkapeliä ja frisbeen heittelyä. Frisbee on helppoa Usvalle, mutta minä voisin vielä harjoitella heittämistä. Sukkaa taas ei tarvitse vielä viedä kauaksi mehtään jos haluaa tuon nuuskun sen löytävän:)

Ensi viikon maanantaina matkataan Usvan kanssa sitten Hossaan melontaleirille eräjormailemaan. Saa nähdä mitä kirjoiteltavaa sieltä kertyy.

Pian on totuuden hetket käsillä

2009-07-26T22:52:00.006+03:00

Pikaisesti laskettuna kuuden päivän päästä nähdään mitä me oikeasti osataan ja mitä pitää parantaa. Viimeiset päivät taitojen hiomiseen alkaa olla käsillä. Ei se ehkä oikeasti mitään hyödytä, mutta tulee ainakin itselle semmoinen varmempi olo osaamisesta ja tietää ettei ainakaan laiskuuttaan mene mikään pieleen.

Usva oli tuossa torstaista tähän päivään lomalla mummolassa ja minä Oulussa Qstockissa. Näytti hetken siltä että lomalla oli kaikki työasiat unohdettu (niinhän sen oikeastaan pitääkin olla), mutta kyllä siitä sitten taas alkukankeuden jälkeen muistettiin miten käyttäydytään äitin kaa. Mentiin sitten oikeastaan heti kun oltiin kotiuduttu Hannun ja Aatun kanssa reenaamaan koiraohituksia. Ne meni ihan mukavasti, irti ei kyllä reenattu muuta kun Aatun kanssa. Koiria olisi saanut olla enempi liikkeellä, mutta sadekuuro taisi ajaa kaikki muut koirineen sisälle.

Ajateltiin että reenataan vielä keskiviikkona viimeisen kerran koiraohituksia ja sitten suunnataan perjantaina kohti Lehtimäkeä ja taidontarkistusta. Saa nähdä miten me vielä hyödynnetään tämä viikko ennen koetta, mutta torstai ainakin otetaan rennosti, ettei olla kokeessa liian väsyneitä.

Eiköhän touhuilla ihan normaaliin tapaan, ainakin huomenna on pyykinpesua ja viimeistään tiistaina kauppaan ja sitä rataa...

Laivakoira Usvan seikkailut

2009-07-13T14:50:00.007+03:00

Isomman paatin kannella

Viikonloppuna oltiin enempi järvellä kuin kuivalla maalla. Oli kyllä mukavaa ja Usvakin tykkäsi. Uudet pelastusliivitkään ei menoa haitannut kun veneeseen pääsi. Perjantaina käytiin vip-risteilyllä Utu-paatilla ja täytyy kyllä myöntää että laivakoira Usva sopi sinne hienosti nimeään myöten.

Veneen topakat perämiehet

Soutuveneessäkin Usva oli itse tyyneys, mikä ei kyllä ole muuten juurikaan sen tapaista:) Kummitäti opetti, että veneessä pitää istua rauhallisesti ja oppi meni perille.

Taitojen tarkkailua

2009-07-10T21:19:00.002+03:00

Viime viikolla posti toi kutsun taidontarkistuskokeeseen. Se ei tullut yllätyksenä vaan se on aina odotettavissa näin joka toinen vuosi, mutta silti se pistää vähän jännittämään. Tavoitehan se on aina läpi päästä ja siihen nytkin pyritään.

Oon miettinyt että ehkä paras tapa valmistautua kokeeseen on olla kaikessa vähintäänkin pikku tarkka koiran kanssa. Arjessa tulee väkisinkin pientä luistoa suuntaan tai toiseen, mutta nyt yritetään olla yhtä säntillisiä kuin silloin kun Usvan sain.

Oikeastaan se on aika hauskaa huomata miten koira terästäytyy kun siltä vaatii asiat just eikä melkein. Usvalla tuntuu olevan kaksi vaihetta, normaali ja treeni. Normaali vaihteella mennään vähän löysin rantein ollaan kuulolla ja tehdään vähän sinne päin. Kumpikaan meistä ei ole ihan skarppina, mutta ruodussa kuitenkin. Treeni vaihe tuo tulleessaan säpäkkyyttä ja täsmällisyyttä pienikin vihjaisu liike tms. riittää. Tällä vaihteella tuntuu ettei koira näe muuta kuin minut ja minä vain koiran ja sen ympäristön tapahtumat.

Me ollaan nyt otettua enemmän tuota ns. treenivaihdetta arkeen. Lenkillä ollaan harjoiteltu kulkemaan molemmilla puolilla ja irti, välillä saatetaan mennä vaikka jollekin kentällä tekemään pari paikallaan oloa ja sitten matka jatkuu. Iltapissilläkin ollaan harjoiteltu vähän hihnan kantamista tms. Niin ja sitten nyt kotona harjoitellaan sitä että ovelle ryntäämisen sijaan voi istua ja odottaa nätisti.

Kolmen viikon päästä nähdään mihin taidot riittää ja mitä pitää vielä petrata. Valjaat on nyt jäänyt taka-alalla kaiken muun hionnan ohella. Mutta ei me niitä unohdeta. Valjaat on ennen kaikkea mulle itselle semmoinen iso askel apuvälinerintamalla.

Nyt tarkkaillaan tarkkaan hihnan molempia päitä...

Helsingin vilskeessä

2009-07-01T23:10:00.004+03:00

Oltiin tuossa viime viikonloppuna Helsingissä Heidin Anun ja Usvan kanssa. Oli oikein mukavaa ja saatiin majailla Annan ja Nellan luona. Se oli mukavaa ja koiratkin tykkäsivät niin ettei leikistä meinannut tulla loppua. Ne on niin parhaita kavereita:)

Perjantaina mie jäin koirien ja Annan & kumppaneiden kanssa sinne kämpille. Usvis ja Nella siinä temmelsi siihen malliin että matot oli rullalla. Heidi ja Anu lähti tutustumaan dtm:ään. Oli ihan mukava vaan jutella ja huokaista automatkailun jälkeen, joten jätin itse sen kaupungilla pörräämisen suosiolla seuraavaan päivään.

Lauantaina sitten lähdettiin kaupungille, minä, Heidi, Anu ja Usva. Oli tosi jännää ensinnäkin vain semmoinen asia kuin metro, jossa en ollu ennen ollu. Mutta se metro kyllä osottautui varsin toimivaksi ratkaisuksi. Oltiin kulkueessa ja pyörähdettiin puistojuhlassa, mutta mentiin sitten syömään ja shoppailemaan Kamppiin. Siellä sitten shoppailtiin niin pitkään, että oltiin kaikki väsyneitä koiraa myöten. Käytiin kuitenkin vielä dtm:ssä kahvilla, pitihän minunkin se nähdä. Sitten suunnattiin metrolla takaisin kämpille.

Annalla olikin sitten Niina ja muita kavereita käymässä, mutta niitäkin oli kiva moikata. Otettiin erä jotain peliä, en nyt muista nimeä ja hengailtiin. Oli ihan rentoa. Sunnuntaina sitten heräiltiin ja käytiin vielä siinä läheisessä ostoskeskuksessa, josta tehtiin pari löytöä. Mukana shoppaamassa oli myös Anna ja Miina, oli kivaa nähdä Miinakin. Usva ja Nella otti sillä aikaa viimeistä kertaa ilon irti toisistaan kämpillä. Kotiin päin lähdettiin vasta 17 aikaan ja yöllä sitten päästiin takaisin tänne kainuun korpeen.

Usvis jakso olla aika reippaana koko reissun ja muutenkin oli mukava matka, mutta kyllä minä viihdyn paremmin täällä korvessa. Helsingissä voi kyllä käydä, mutta en voisi siellä asua.

Juhannuksen tienoon kuulumiset

2009-06-20T13:41:00.004+03:00

Juhannusta ollaan viettämässä tässä Usvan kummitätin luona. Oli mukavaa vaikka olikin kylmää. Näki tuttuja ja oli rentoa meininkiä. Uppis oli mukana menossa ja nautti siitä ettei tarvinnut olla virkaintoinen vaan kierteli käsiltä toisille rapsuteltavaksi ja nautti ison ja ihanan juhannusluun. Välillä kun pitää ottaa ihan rennosti ja olla lomalla töistä:)

Töistä sen verran, että ollaan nyt käyty aina ruokakaupassa pyörätuolilla ja koira on ollut irti niin ollaan siinä samalla reenailtu. Ihan mukavasti se menee. Voitte vaan kuvitella paljon porukkaa siellä oli torstaina kun juhannus oli tulossa, mutta sinne me vaan mahduttiin sekaan, vaikka oli se kyllä vähän ahdistavaa...
Myös mattoa ollaan opeteltu suoristamaan. Siinä hankalinta on ehkä se että jos sitä yrittää suoristaa väärästä suunnasta on tuloksena maton ryttäys.

Valjasteltu ollaan ihan liian harvoin, että siinä tapahtuisi mitää suurta muutosta. Enemmän minulla on semmoinen olo että omaa tasapainoa pitäisi vähän kehittää ettei se olisi minulle niin rankkaa. Toisaalta siinähän se kehittyy joten pitäisi vaan treenata.

Ensi viikonloppuna ollaankin sitten Helsingissä ja nähdään Annaa ja Nellaa. Se on kivaa. Toivottavasti säätkin suosii paremmin kuin juhannuksena joka oli vähäluminen. Ehkä raapustankin tänne ensi kerralla jotain tuosta reissusta.

Kesäinen mieli ja blogi

2009-06-12T17:49:00.003+03:00

Nyt tuli tämänkin ilme laitettua vähän kesäisemmäksi. Tänään on taas väliin lämmin päivä ja se on mukavaa. Nyt tosin ajateltiin vielä hetki odotella viileempää ennenkuin hönkästään seniilillä kotiin.

Viikonloppu ollaan Upan kanssa välillä ihan kahdestaan kotona kun parempi puolisko meni Ouluun käymään. Se tarkoittaa taas sitä, että Usvalla on isompi vastuu kotihommissa kun ei ole kun aputassu käytettävissä, mutta emme valita hyvin me pärjätään ja on se välillä ihan mukavaakin.

Huomenna on semmoinen koulutus kun kumppanuus voimavaraksi saa nähdä mikä on sen anti. Siellä kuitenkin menee päivää aika pitkälle niin tulee taas työpäivä koirallekin. Ollaan nyt kesällä säästetty dieseliä ja kuljettu seniilillä aika paljon niin koira saa siinä samalla päivän lenkit. Huomenna mennään kyllä autolla sinne koulutukseen kun se alkaa jo ysin pintaan.

Varma kesän merkki on myös ekat Paavolan treenit yhdessä Hannun ja Aatun kanssa. Ehkä en niistä tänne vielä mitään kirjannutkaan ne meni mukavasti. Usviskin jaksoi hienosti seurata irti ja mennä Aatusta ohi välittämättä. Tutusta koirasta se on aloitettava, mutta vielä on matkaa siihen että koiraohitus kuin koiraohitus menisi irti. Paikallaan olo piilossakin meni paremmin kuin odotin. Häntä kuulemma meni ylös alas ja kaula veny, mutta muuten oli paikallaan.

Taituri

2009-06-08T18:40:00.002+03:00

Nyt on ihan pakko kirjata tänne vähän viime päivien tekemisiä ja treenejä. On ollut nimittäin niin taitavaa meininkiä, että on ylittänyt ainakin äitin odotukset.

Lauantaina oltiin Invalassa kertomassa aputassuista yhdessä Aatun ja Hannun kanssa. Siellä meni mukavasti ja saimme kovasti kiitosta. Usvalle sponsoroitiin oma arpa kun se oli kuulema niin suloinen:) Isäntien töplingit tosin aiheutti kilpailua siitä kumpi aputassuista saa nostaa sen hanskan keskeltä lattiaa tai auttaa kengät jalasta, mutta niistäkin selvittiin parhain päin.

Sunnuntaina tehtiin hieno lenkki. Nyt kaupunkiin muuton jälkeen en ole uskaltanut lenkittää koiraa vapaana oikeastaan ollenkaan ja eilen sitten testimielessä kokeiltiin ja tulos oli että 80% lenkistä mentiin hienosti hihnatta ja se loppu sitten hienosti hihnassa. Tuli tosi hyvä mieli molemmille.

Tänään sitten mentiin taas testimielessä Prismaan reenaa ilman hihnaa kaupassa oloa. Otin pyörätuolin että jaksoin enempi kuljeskella siellä ja ne treenit meni paremmin kuin hyvin ja yli odotusten. Koira oli koko kauppareissun ilman hihnaa ruokaosostoa myöten ja kuunteli hienosti. Tosin sokeria piti vähän nuolla lattialta mutta ei muuta virhettä ja minä kun luulin että se ei olisi kaikkien hajujen joukossa yhtään kuulolla.

Hyvä Usva ja hyvä me!

Lomaa työkokeilua ja lomaa

2009-05-28T19:12:00.003+03:00

On mennyt taas aikaa kun on tätä viimeksi päivitelty. Ehkä siksi ettei olla juurikaan ehditty treenaamaan. Valjashommissakin on ollut tauko, joka pitäisi kyllä tässä kohta puoliin lopettaa. On syytäkin ja alkaa taas treenaamaan enempi ja ulkonakin ja Hannun ja Aatun kanssa myös. Kesämeiningillä.

Tosiaan tässä juuri loppui semmoinen kymmenen päivän puristus työkokeilua, joka oli kyllä ihan hyvä kokemus. Sain suunniteltua syksyn opintoja, kyllä vain takaisin KAO:n penkkiin, ja hyvältä vaikuttaa. Nyt saan suoritettua aikuispuolella opinnot järkevästi keskittyen koiriin. Nyt vaan sitten metsästelen työssäoppimispaikkoja ja järjestelen muutenkin kaikkea sitä koulua varten. Ensin pitää toki lähettää ne hakupaperit ja saada se opiskelupaikka, mutta jospa se sieltä tulisi. Kerrankin jotain mitä oikeasti haluaa tehdä.

Nyt sitten olen toipunut aikaisista aamuista ja työkokeilun rutiinista peräti kaksi päivää. Tänään käytiin sitten Usvan kanssa hoitamassa työkkärissä ja kirjastossa asioita. Mentiin muuten ihan ilman kuonaria kaikki. Se on aika hyvin meiltä se. Uppis on jotenkin parantanut katsekontaktia joka paikassa lenkkiä myöten. Ehkä se on tämä kesä kun jaksaa itsekin palkkailla useammin ja nopeammin kun ei ole sormet kohmeessa.

Niinpä niin elokuussa sitten TT:ssä katsotaan mihin se riittää. Tarkoitus on nyt reenailla vähän ja olla kaikissa askareissa taas semmoinen tarkka ja johdonmukainen. Kyllä se siitä. Uppis on taitava ja Uppis osaa.

Voisinpa nyt tähän kirjoittaa että alan pitämään treeneistä tänne pienimuotoista päiväkirjaa sitten niin ehkä joskus muistaisinkin sen tehdä.

HAUskan hurmaavaa kesää kaikille kaksi- ja nelijalkaisille karvajaloille!

Apuvälinemessuilua

2009-04-25T17:49:00.002+03:00

Eilen oli Vuokatissa apuvälinemessut, missä oltiin Usvan kanssa kertomassa ihmisille avustajakoirasta. Tarpeen se olikin sillä moni luuli että kaikki työkoirat ovat vain opaskoiria, näin karkeesti sanottuna. Päivän päätteeksi minulle tultiin sanomaan, että nyt ymmärtää oikeasti avustaja- ja opaskoiran eron. (Ihmetystä oli herättänyt miksi joillakin "opaskoirilla" on sinivalkea liivi) No nyt asia toivottavasti selvisi mahdollisimman monelle.

Oli paikalla myös se opaskoira, mutta siltikin yleinen luulo oli että "kappas paikalla on kaksi opaskoiraa". No toisaalta faktojen valossa, opaskoiria on yli 200 ja avustajakoiria n. 50 ja opaskoiria on koulutettu ensimmäiset sotasokeille ja avustajakoiria 90-luvun alusta, on helppo ymmärtää miksi kaikille on opaskoira se vanha tuttu juttu.

Mentiin Usvan ja Anittan kaa paikalle klo 10. Pistettiin pöytä koriaksi (lehtiä, kortteja ja pinssejä) ja odoteltiin ensimmäisiä uteliaita paikalle. No sittenhän sieltä kaijuttimista kajahtikin että paikalla on työkoiria (poliisi- opas- ja avustajakoirat) jotka esittävät työnäytöksiä. Avustajakoiran työnäytös kuului olevan klo 12. Olin vähän että "aijaa, ahaa", mutta onneksi varasin mukaan paljon palkkaa ja superiakin hieman. Kuulutuksen jälkeen tultiin sitten varmistamaan että "olihan tämä sulla tiedossa", sanoin että ei etukäteen, mutta nyt on.

Koska vieraita ei ollut koko ajan ihan hirveästi käytiin välillä Usvan kanssa testailee sähkömopoja. Ensimmäinen oli semmoinen "matkalle mukaan- koottava malli", jolla käytiin heittää pihalla pissalenkki. Se oli hyvä tehdä nyt ennen esittäytymistä:) Siellä ulkona saatiin peräämme Kainarin toimittaja ja mopon kanssa piti poseerata kerran jos toisenkin.

Työnäytöksestä tuli aivan mieleen luovutusjakso, jossa jokainen kävi vuorollaan harjoittelemassa "luokan" edessä koiransa kanssa. Otin tuolin ja erilaisia esineitä kolikosta hanskaan mukaan ja sitten mentiin. Usva oli heti mukana, joka lapukan innostuneella solullaan. Käskyjä ei juuri tarvittu kun koira tuntui lukevan minua muutenkin niin hyvin. Selostaja hehkuttikin miten pienillä vihjeillä Usva osaa toimia, vaikka kyllä minä sille ihan sanojakin sanoin. Siinä otettiin hanskaa pois ja nosteltiin esineitä. Välillä vastasin kysymyksiin ja Usva odotti maassa. Sitten saatettiin vielä näyttää kertauksena jotain.

Koira oli siis hieno. Siinä se makasi kun maskotti ikään kun ei tekemistä ollut ja tarpeen tullen auttoi tai esitti jotain "temppuja". Näytös uusittiin vielä iltapäivällä uudestaan. Silloin näytettiin jo astetta vaikeampia juttuja kuten kaukonouto ja pöydältä tavaran ottaminen.

Iltapäivällä kävin katsomassa poliisikoiran työnäytöksen ja Uppis odotti autossa. Viisi vuotias sakemanni näytti miten ihminen etsitään ja auton avaimet löytyvät lumikinoksesta. Oli mukava nähdä eri alan koira työssä. Kun kysyin poliisilta miten he palkkaavat koiransa, muuan innokas mummo pisti väliin poliisisedällä että "sinun koira ei kuule osaakaan semmoisia hommia kun tämän tytön koira, se ottaa pyykitkin koneesta" johon poliisi sitten heitti että hänellä on sitten vaimo niitä hommia varten.

Päivä oli siis varmasti antoisa puolin jos toisin. Illalla koira olikin sitten väsynyt kaikesta aivotyöskentelystä niin jätettiin liivit naulaan ja lähdettiin lenkille. Sen oli tuo hillittömän hieno tyttö totisesti ansainnut.

Hyvä Usva!

Kipeetä meininkiä

2009-04-15T12:21:00.003+03:00

Päällimmäisenä mielessä on v****tus, koska jostain ihmeestä onnistuin sairastumaan. Eilen illalla alkoi kurkku tuntua kipeältä ja joka paikkaa kolotti. No sama sairas meno jatkuu tänäänkin. Huonosti nukutun yön jälkeen ei ole nyt oikein parhain fiilis muutenkaan. Toisaalta ehkä juuri tämän sairastumisen takia on nyt aikaa täältä sängyn pohjalta kuulumisia päivittää.

Tästä päivästä tulee tylsä meille molemmille. Jouduin perumaan jumpankin, joten kotona vaan möllötetään ja minulle suurin ponnistus ja Usvalle suurin ilo on lenkki joka on kuitenkin tehtävä. Onneksi sää näyttää ainakin vielä varsin aurinkoiselta ja keväiseltä. Ajattelin eilen vielä, että tänään olisi taas kaivettu valjaat esiin pääsiäisrientojen jälkeen, mutta voi olla, että se jää vielä jos olo ei parane.

Toissapäivänä oli harvinaislaatuisen koiramaista menoa Usvallakin, kun kaverin komea uros lappari tuli käymään. Käytiin leikkimässä koirapuistossa ja taisi olla molemmat aika innoissaan. Usvakin sai leikkiä koiramaisia leikkejä seurassa pitkästä aikaa, sillä kun ei ole ollut yhtään koirakaveria täällä. Viimeksi varmaan saanut irrotella noin Lehtimäellä aputassuporukoissa. Kun sitten oli saatu ulkona leikit päätökseen ja tutusteltua tultiin vielä meille porukalla teelle. Koirissakaan ei enää ollut juuri virtaa joten ne torkkuivat teehetken ajan.

Eilen pyykättiin taas aamulla täällä Usvan kanssa ja sitten käytiin lenkillä ja sen jälkeen suunnattiin jumppaan. Pyykkihommat on Usviksesta varmasti yksi kivoimmista kotihommista nyt kun se ollaan hoksattu ottaa mukaan "ohjelmistoon". Raukka parka ei oikein ollut uskoa, että kaikki pyykit oli jo otettu koneesta ja homma hoidettu vaan pariin otteeseen piti vielä tarkistaa etteikö sinne koneeseen olisi jäänyt mitään ennen kuin malttoi lähteä.
Jumpassa me molemmat tytöt sitten vaan torkuttiin, kun mulla oli hieronta kerta. Liekö Usva oppinut sisäistämään jumpan keston kun heräsi ehkä minuuttia ennen loppua jo venyttelemään ja oli silleen että eiköhän se ollut siinä.

Ilta menikin sitten pullan leivonnassa, jossa ei Usvalla juuri roolia ollut, mitä nyt välillä piti käydä tarkistaa tilanne ja etenkin se oliko lattialle tippunut mitään. Ainahan siellä on joku muru massun pohjalle kuitenkin:)

Nyt voisi vähän juoda lämmintä ja syödä jotain. Alkaa se päivän suurimman ponnistuksen suunnittelu nyt kun vielä aurinko paistaa. Yritän olla sairastumatta enempää ja toivon, että huominen on jo parempi ja jaksan vaikka valjastella tuon koiruuden kanssa.

Valjastelua ja kynsimistä

2009-04-02T19:22:00.002+03:00

Nyt osataan jo käppäillä hyvin kotona ja Mäntykummussa sisällä valjaalla. Kaksi kertaa ollaan käyty Jumpassakin valjaan kanssa, silloin tosin ulkona kävelyä on tullut vain vähän. Sitä meidän pitää vielä treenata paljon kunhan kelit paranee. Sisällä on asento hyvä mutta ulkona Uppis pyrkii edelleen kääntymään niinkuin väistäisi keppiä.

Sitten meillä on toinenkin treenikohde kynnet. Onneksi Caniksessa oli ongelman siedättämiseen hyvät ohjeet. Ja ollaan siitäkin nyt jo saatu ei-niin-epämukava -tapahtuma. Välillä se on jopa hauskaa, mutta vielä se vähän jännittää. Pitää vaan pitää harjoitukset tarpeeksi helppoina ja lyhyinä.

Tänään käytiin kiva lenkki, melkein seittemän kilometriä tuota joen rantaa. Oli mukava. No sitten Uppis teki virheen kun tultiin kotiin, mutta se on jo käsitelty ja anteeksi annettu. Sattuuhan noita virheitä itse kullekin. On se ollut tänään kuitenkin rutkasti enempi fiksu likka mitä tyhmä. Niinhän sen pitääkin.

Kevät, loska ja lammikot, on siinä neitillä väistelyä ja hipsuttelua, ettei (apu)tassut kastuisi:)

Avustajakoiran ohittajat top 4

2009-03-21T21:18:00.004+02:00

Käytiin tuossa joku viikko takaperin iltalenkillä niin kuin meillä on tapana. Silloin satuttiin liikkeellä juuri ennen Salattuja Elämiä, joka ilmeisesti on virallinen koiranlenkitysaika. Törmättiin silloin valehtelematta lähemmäs kymmeneen koiraan isäntineen ja emäntineen meidän neljän kilometrin lenkillä.

Muistan kun joskus alussa itseä jännitti koiraohitukset ja nyt voin hyvin kuvitella mitä paineita jotkut koiran ulkoiluttajat kokevat kun tullaan lenkillä vastaa ja he huomaavat, että vastaan tulee avustajakoira emäntineen.

Tuona koirarikkaana lenkkinä tein huomioita ohitusten toisista osapuolista ja sen pohjalta voisi laatia avustajakoiran ohittajat top 4-listan.

4. Kiskojat. Koira kiskoo vimmatusti päästäkseen moikkaamaan avustajakoiraa, mutta hihnan toisessa päässä ihminen kiskoo takaisin vähintään yhtä kovaa ja mutisee koiralleen samalla jotain sen suuntaista kuin "Et nyt kyllä varmasti mene, tule vaan niin mennään ohi." Tai sitten ei puhuta mitään, kiskotaan vain menemään. Ohitus kuitenkin onnistuu kiitos taluttajan hyvien voimien.

3. Kovikset. Näistä ei aina tiedä kumpi on kovempi omistaja vai koira. Koira kuitenkin halutaan kulkemaan ohi nätisti ja jos se ei muuten onnistu koiralle joko korotetaan ääntä tai sitä rangaistaan niin että koiraa vähän kirpaisee. Näissä ohituksissa vastapuoli menee kuitenkin lopulta hyvin ja kiltisti ohi.

2. Lepertelijät. Tähän ryhmään kuuluvat yleensä hieman varttuneemmat ihmiset ja pienet koirat. Koiralle kerrotaan miten "Nyt ei voi mennä nuuskimaan, katso kun siinä on kiltti koira töissä. Ei me mennä häiritsemään." Nämä ohitukset ovat yleensä aika leppoisia ja puhetta riittää. Ikä tekee tehtävänsä ja kenties varttuneempi koirakin ymmärtää emäntänsä ohjeistuksen.

1. Tokokoirat ja -ihmiset. Tässä on parivaljakko joka suorittaa ohituksen kuin ohituksen hyvin. Tai siltä se ainakin minusta näyttää. Koiralle annetaan jokin komento kuten "seuraa" ja sitten mennään ohi hyvin mallikelpoisesti. Nämä ovat meille niitä kaikkein ihanteellisempia ohituksia. Kaikille on selvää miten tilanteessa toimitaan, näitä kuitenkin tulee vastaan aika harvoin.

Meitä on monenmoisia tassuttelijoita. On mukava huomata miten suurin osa koiransa kanssa lenkkeilijöistä panostaa siihen, että ohitus onnistuu mahdollisimman hyvin. Kiitos siitä huomaavaisuudesta kaikille emännille ja isännille koirineen. Ei meistä kannata ottaa mitään turhia paineita, avustajakoirakin on kuitenkin vain koira.

Ponin valjastus ja muuta mukavaa

2009-03-14T13:20:00.003+02:00

Nyt on taas aika vaihtaa apuvälinettä. Saatiin Usvalla valjaat postissa tuossa pari viikkoa sitten ja pikku hiljaa opetellaan siihen. Nyt eka opetellaan vasta seisomaan sivulla ja sitten askel kerrallaan kirjaimellisesti edetään. Tarkoitus olisi, että kesällä tai viimeistää syksyllä osattaisiin jo molemmat kulkea hyvin koira toisessa ja keppi toisessa kädessä.

Haaveena on, että vielä joskus kävelisin pelkän koiran kanssa jos oma tasapaino vähän kehittyisi. Saa nähdä kuin käy. Ainakin on nyt joku oikeasti tärkeä juttu harjoiteltavana.

Oltiin tuossa torstaina pitkä päivä pitkästä aikaa töissä. Näki koirasta, että kyllä sitäkin väsytti illalla. Mulla oli psykologin, lääkärin ja fysioterapeutin haastattelut tulevaa työkokeilua varten. Tarkoitus olisi löytää joku paikka missä voisi vähän kokeilla eläintenhoitajan töitä ja sitten syksyllä mennä opiskelemaan sitä. Tällä kertaa ihan suomeksi.

Nyt ollaa Oulussa juhlimassa synttäreita ja häitä ja tapaamassa kavereita. Huomenna illaksi takaisin kotiin.

Yksin kotona kaksi

2009-03-02T20:09:00.004+02:00

Tällä viikolla ollaan oltu Usvan kanssa ensimmäistä kertaa yksin kotona. Tai siis kaksin. Heidi reissaa etelässä kun sillä on hiihtoloma viikko. Ne lähti kummitätin kanssa tuossa lauantaina ja jättivät meidät tänne. Tai oikeammin sanottuna me ei jaksettu lähtee Usvan kaa mukaan ku ollaan vasta reissattu pari viikkoo.

No nyt on ollut sitten tämä oma koti semmoisessa tulikokeessa. Ollaan huomattu kuinka hyvin oikeasti pärjätään itsenäisesti. Lukkiutuvat pumppuovet seniilin ja koiran kanssa on tullut testattua. Samoin autolta on kannettu ostoksia kumpikin kykynsä mukaan, minä murto-osan siitä mitä Usva. Tänään käytiin hoitaa vakuutusyhtiön muutokset ja Usva kantoi repussa tarvittavat paperit jne.

Jotenkin minusta tuntuu, että tuo tyttö vaistoaa, että nyt ollaan oikeesti kahden. Se on ollut jotenkin normaaliakin hienompi ja ehkä hivenen fiksumpi ja rauhallisempi. Enpä muista, että se ois tänään tehnyt juurikaan virheitä. Pihalla tuli taas vastaan se kiva rauhallinen kultsi joka kulkee aina irti, niin Usva ei jaksanut siitäkään juurikaan välittää. Se on ollut niin kuulolla, että heikompaa hirvittää.

On ollut kiva päivä, voittajafiilis meillä molemmilla varmasti.
Huomenna mennään tuonne "korpeen" eli siis Mäntykumpuun ja otetaan ilta rennosti. Usva saa juosta vapaana ja käydään mönkijällä lunta pöllyttää pitkästä aikaa.

Kotona taas vaihteeksi

2009-02-26T15:42:00.002+02:00

Ollaan oltu pian viikko kotona. Tai no oikeastaan me ollaan oltu Usvan kummilassa, koska minä olen lasketellut tämän viikon ja Usva on ollut sitten päiviä kummitätin seurassa. Siellä me viihdytään ihan hyvin, kissat, koira ja emännät. Paitsi niin kävi tässä yksi aamu niin, että talon isännäksi julistautunut Anselmo löylytti Usvaa niin, että tyttö parka tutisi korvat luimussa olohuoneen nurkassa eikä uskaltanut liikkua minnekään kunnes kummitäti tuli pelastamaan ja Uppis juoksi järkyttyneenä äitin luokse keittiöön.

En tiedä mitä sen kissan ja koiran välillä tapahtui, mutta näytti siltä, että pelkkä Anselmon tuima katse sai Usvan jähmettymään. Tästä välikohtauksesta on pian pari päivää aikaa ja nyt Uppis ei edelleenkään uskalla ohittaa Anselmoa ilman aikuista. Onneksi tämä välikohtaus ei vaikuttanut Usvan ja pienemmän kissan, Ension, rakkaustarinaan.

Tänään ollaan kummitätin kanssa kummitätin kummilassa, katsomassa 7 vko ikäisiä pieniä pentuja. Uppis jäi matkasta kun vauvoja ei ole rokotettu, mutta kyllä siinä riittää haistemista kun äiti tulee vieraista.

Ääniä yöllä

2009-02-19T14:06:00.002+02:00

Viime yö oli täällä Hovissa aika levoton, kun kuvapuolen poijat oli päättänyt hieman bilettää. Mökää kuulu koko yön, oven paukkeesta Unelmiin ja toimistohommiin. Sain kuitenkin nukuttua ja Anukin sai ainakin korvatulppien kaa. Mutta blogimerkinnän arvoisen tästä tekee se ettei Usva ollut äänistä moksiskaan. Ei silloin illalla 12 maissa eikä edes silloin neljän maissa. Se on aika merkillistä, koska kyllä se on ennen haukkunut tai siis muffahdellut ainakin jos yöllä kuuluu jotain kolinoita muualta.

Taitaa olla historian kirjat sekaisin...

Media-assistentin tyttö

2009-02-18T14:27:00.002+02:00

Eilen se tuli todistettua. Mitä muuta media-assistentin aputassu olisikaan voinut tehdä kuin laittaa oven kiinni kun sille sanoo kiinni? Tietenkin laittaa läppärin kannen kiinni. Sehän on melkein kun ovi tai laatikko johon tämä sana on ennen viitannut:) Saatiin taas yksi merkitys lisää.

Nyt sitten on ihan oikeasti media-assistentilla oma virkaintoinen assistenttinsa, ei paha.

Patentin arvoinen keksintö

2009-02-16T22:07:00.003+02:00

Nyt sytytti, kerrankin! Mietin tuossa asioita ja tulin siihen tulokseen, että olisi tosi kätevä jos joku kehittäisi (itse kai se pitäisi kehittää) semmoisen ovinarun (siis köyden josta Usva voi vetää pumppuovet auki) joka olisi sen verran ohut että, se kelautuisi kätevästi rullalle niinkuin semmoinen rullamitta. Kuitenkin se olisi niin kestävää että se kestäisi hyvin vedon.

Sitten siinä "rullaköyden" kotelossa olisi joku semmoinen pikalukko (esim semmoinen mitä on kiipeilyköysissä), jonka sais nopeasti napsautettua lähes millaiseen ovenkahvaan tahansa. Tietenkin siihen päähän mistä koira vetää voisi kätevästi ja pitävästi kiinnittää sen jonkun lempijutun, jotta vetäminen olisi koirallekin mieluisaa.

Valmis! Nyt vaan joku toteuttamaan ja minä saan sitten tietenkin myös provikoita kun siitä tulee myyntihitti. Pitäisi yrittää tehdä joku prototyyppi. Olisihan tuollainen "rullaköysi" varustettuna koiruuden lempilelulla tms. paljon kätevämpi ja haluttavampi kuin tylsä köysi, jota pitäisi aina sitten roikottaa jokapaikassa mukana ja solmia puoli tuntia oveen ennen kuin pääsee sisälle.

Nyt on selvä visio. Sitten vaan toteutus, testaus ja kehitys.

Tekstejä talteen

2009-02-16T15:31:00.001+02:00

Sain nyt siirretyä vanhimmasta eli ensimmäisestä blogista tekstit tähän uuteen blogiin, mutta pahasti näyttää siltä että ne tekstit mitkä oli laiffissa hävisivät bittiavaruuteen. Onneksi nyt kuitenkin saatiin tänne talteen tuo matkamme alkutaival.

Kaikki kärpäset samalla iskulla

2009-02-15T19:32:00.003+02:00

Tällä hetkellä oleilemme Virroilla Anun (IsoPeikko) luona. Ollaan oltu täällä jo viikko ja vielä toinen edessä. Mukavaa on ollut ja ihan leppoista, mutta reissuun onneksi on saatu linkitettyä niin paljon kaikkea kun vaan on mahdollista.

Kun ajeltiin tänne Usvan ja Anun äitin kaa Kajaanista viime perjantaina yövyttiin tässä vain yksi yö ja aamulla jatkettiin matkaa Helsinkiin ja käytiin Apassionatassa. Oli hieno show. Taitavia ne osaa nuo hevosetkin olla. Sittenpä ajeltiin sieltä Helsingin vilskeestä pois jo yötä myöten niin että Virroilla takaisin oltiin joskus yöllä.Sunnuntai meni nukkuessa ja kotiutuessa tänne. Käytiin myös lenkillä tuolla tyttöporukalla. Onneksi on Usvis niin saa jokapäivä raitista ilmaa:)

Viikon Anu oli koulussa ja me täällä Usvan kanssa nautittiin tästä hotellihuoneesta. Yritettiin ottaa koko 22 neliöstä kaikki irti, mutta tarkkana pitää olla kun vetää esim sukkia jalasta ettei lapukan patukka heilauta jotain jostakin alas. Täällä kun on aika tiivistä. No vähän me jotain naksuteltiin mm. punaista valomerkkiä. (vähä niinku kosketuskeppi, mutta ehkä kätevämpi) ja sitten viereen kans (vasenpuoli) osataan mennä jo hienosti.

Torstai-iltana valmistauduttiin niin että ollaan perjantaina lähtökuopissa, jos valjasasiaa hoidetaan silloin eteenpäin. Se ei kuitenkaan onnistunut vielä vaan sain sovittua, että Nastolaan mennään vasta ensi perjantaina. Lupasin kuitenkin jo mittailla valjaan kahvan pituutta jo valmiiksi ja siitäkös se riemu repesi. Minä tietystä ajattelin että kahvan pituus on varmasti ainakin 20 cm, mutta mitä vielä, kun pyysin koiran tuohon viereen seisomaan ja laitoin käden tuohon selän päälle ja mallailtiin niin tajuttiin että kahvan korkeus on varmaan max. 10cm. Itseasiassa näytti melkein siltä ettei koko kahvaa tarvita, kun olen niin persjalkainen, että käsi yltää juuri sopivasti Upan selkään. (oli se hyvä etten saanut isompaa aputassua, vasikalta kai se ois sit tosiaan näyttänyt näin hurjan pitkän emännän rinnalla:))

Perjantai sitten vaan oltiin ja pestiin pyykkiä lauantain Nokian reissua varten. Sinne reissuun sitten lähdettiinkin hyvissä ajoin ja piti oikein matkalla pysähtyä aikaa tappamaan ettei olla hotellilla liian aikaisin. Hotellihuone oli joku superiorhuone, ihan yli odotusten, tosi kiva ja iso ja toimiva. Sittempä siellä kokousteltiin ja jutusteltiin aputassuttelijoiden kanssa. Oli meitä siellä kuitenkin ihan mukavasti. Oli kyllä kiva nähdä kaikkia vanhoja ja uusiakin tuttuja. Noissa tapaamisissa on aina niin kivaa. Usvakin käyttäyty siellä varsin mallikkaasti ja olipa jopa ekaa kertaa mun kanssa baarissakin istumassa. Reissu oli kyllä kiva ystävänpäivämatka ja ihan parhaassa seurassa kun siellä oli IsoPeikkokin mukana:)

Tänään sit ajeltiin taas takaisin tänne Virroille ja kaikki on ollut vähän väsyneitä, eikä Usva vähiten. Se on vaan nukkunut, niinku aina tassuilujen jälkeen. On varmasti hyvin rankkaa kun on niin paljon työtovereita ympärillä ja koko ajan tapahtuu jotain. Minusta tuntuu että se on Usvasta rankinta kun pitää vaan nukkua vierekkäin eikä saa vaan bilettää kamujen kaa:)

Semmoista meille kuuluu nyt, paljon tästä myös puuttuu kuulumisia mutta tässä päällimmäiset kuulumiset. Ai niin Uppis on tänään voittanut pelkonsa sillä se on tullut jo kaksi kertaa tänään nuo rappukäytävän portaat ylös asti ihan itse. Ennen on pitänyt kummitätin kantaa viimeiset portaat. Ollaan siitä hyvin iloisia!

Varmaan tässä saataan vielä viikon mittaan tänne jotain kirjoitella, mutta jos en niin perjantaina mennään Nastolaan, jotta saadaan kävelyvaljaita eteenpäin. Siinä sitten alkaa molemmilla treenaaminen kun ajattelin että voisi vaihtaa tuon toisen kepin tuommoiseen vähän karvaisempaan nelipistekeppiin.... Lauantai-iltana on tarkoitus olla sitten jo kotona Kajaanissa.

(En muista oliko se kirjattu uuteen blogiin, mutta ollaan muutettu tammikuun alusta lähemmäs kaupunkia omaan kotiin)

Usvan laif.fi on historiaa

2009-02-15T15:16:00.003+02:00

Usvan edellinen blogi usvainen.laif.fi on kaatunut ja tekstit ilmeisesti hävinneet bittiavaruuteen. Toivottavasti saadaan joskus ne tekstit tänne talteen...

Mutta nyt Usvan kuulumisia voi käydä tästedes lukemasta täältä elikkä usvatirallaa.blogspot.com. Tervetuloa uudet ja vanhan nuuskijat:)

Usvan blogi muuttaa

2007-07-07T16:21:00.000+03:00

Tästä päivästä lähtien Usvaista elämää voi urkkia osoitteessa http://usvainen.laif.fi
Nämä sivut jäävät vielä vähäksi aikaa näkyviin, ennen kuin poistan blogin.

Kaikki jutut täältä on siirretty tuonne laiffiin sinne siis...

Hyviä treenejä

2007-07-04T22:31:00.000+03:00

Eilen käytiin treenaamassa vähän prismassa ja tänään käytiin paavolan kentällä hannun ja aatun ja peesareiden kanssa.

Eilen meni prismassa suht hyvin. Vähän oli irtonainen jos oli irti hihnasta, mutta katsekontaktissa pysyi mainiosti hihnan kaa ja ajoittain ilmankin. Paikallaanolot sujui mallikkaasti. Samoin hissin tilaaminen. Siitä se petraantuu kunhan enempi käydään.

Tänään kenttäreeneissä oikein mallikkaasti. Vain muutamia pieniä virheitä. Rutkasti hyviä luoksetuloja. Onnistunut 2 min piilossa paikallaan olo ja hyviä häiriökoiraohituksia.

Huomenna jumppaan ja tallille käymään. Saa nähdä miten onnistuu kun itse ratsastan. No katsotaan paikanpäällä sitten. Perjantaina pyörätuolilla tupaten täynnä olevalle kävelykadulle.

Huh hellettä, hiki virtaa ja vettä kuuluu. Jokohan olisi korkea aika mennä molempien kunnolla uimaan. Kenties huomenna.

Poni ja peikko ponnistaa ihmistenilmoille

2007-07-03T12:51:00.000+03:00

Eilen käytiin melkeinpä eka kertaa tosi toimissa asioilla kaupungilla. Tai no kirjastossa. Sitä ennen totuteltiin vielä reppuihin urakalla kotona. Illalla sitten kirjastoon. Se meni oikein hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

Alkushokistaan selvittyä Usvakin uskalsi huokaista. Sitten mentiin hyllyjen välejä ja etsittiin kirjoja. Tai no tarkemmin sanottuna jätin leveän kuljetuksen aina parkkiin johonkin hyllyn päätyyn. Kun sopiva kirja sattui silmään vein sen Usvan reppuun ja vaihdettiin vähän paikkaa ja sama toistui pari kertaa. Löydettiin vihdoinkin se rauhoittavan signaalit.

Lopulta päädyimme lainaamaan kolme kirjaa ja mentiin siihen niitä lainaamaan. Lappaessani kirjoja tiskiin repusta kirjastontäti kysyi että niin sinä palautat nämä. Tarkensin että niin siis lainaan. Pitää myöntää että aika paljon hämää se että kirjat lapetaan kassista tiskiin. Sitten mentiin autolle ja vielä viimeinen ponnistus autoon ja reput pois. Paljon kehuja ja palkkaa. Superpalkkana toimi leikkituokio Milon luona. (oli muuten eka kerta yksin (tai siis kaksinkin) kirjastossa, tuli itselle hyvä fiilis kun tajus konkreettisesti miten koira korvaa ihmisapua ihan oikeastikin)

Tänään on tarkoitus mennä myös kaupungille. Siihen vaan tuli pieni hidastava tekijä. Usvis vissiin sitten sen verran karsastaa niitä reppuja vielä että sai nyt aamulla päähänsä että hänen selkään saatikka pään yli ei laiteta mitään. Joten nyt sitten odotellaan että neiti keräisi rohkeutensa ja saataisiin puettua liivit. Päästäisi sitten lenkille ja pissille. Ihan höpöhommaa tuommoinen kauhistelu. Liivithän on superkiva asia. Pitää vaan saada neitikin se taas tajuamaan.

Synttärihumua

2007-07-02T00:51:00.000+03:00

Tänään ja eilen vietettiin synttäreitä. Siinäpä se on aika mennyt. Oikeastaan ollaan vaan ehditty lenkillä käydä ja muut pakolliset tarpeet. Harkata ei juurikaan. Tänään vähän huomenna sitten enemmän. Katsotaan jos vaikka peesarin kanssa jotain keksitään.

No kävi se tänään kyllä taas harjoittelusta kun kynsiä leikattiin. Kummitäti oli siinä virallinen frolicin syöttäjä ja yleinen viihdyttäjä. Minä leikkelin siinä sivussa kynsiä. Melkein huomaamatta kunnes... napsahti hermo poikki. Kynnestä siis. Verta tuli ihan mukavasti mut ei mielettömästi. Siinä sitten tyrehdyteltiin se ja jatkettiin hommaa ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Usva ei panikoinut (kun kukaan muukaan ei panikoinut) ja kaikki muut loput kynnet sujui ihan hyvin. Leikkasin verikynteen heti ekassa tassussa joten vielä oli paljon jäljellä.

Illalla pilkottiin lisää frolicia ja katseltiin vähän kynnen perään. Ei vuotanut enää ja kaikki oli hyvin. Ruuan sai tänään siitä palkkana kun kävi hienosti iltatarpeillaan. Ruokaa (ja mua) piilotellaan nykyään harvemmin kun ei ole aina ketään auttamaan. Aina on kuitenkin ruokansa eteen tehtävä töitä. Siitä lähdetään.

Nyt neiti nukkuu. Pitäisi ottaa siitä mallia itsekin.
PS. Sain Usviksen kummitätiltä ja siis miun ystävältä aivan parhaan lahjan. Tyttöni kuvan ja vielä hienosti kehyksissä.

Työharjoittelu takana loma edessäpäin

2007-06-29T18:00:00.000+03:00

Tänään kotiuduttiin Ripalta. Se oli sitten siinä. Tältä erää.

Olen suunnitellut pyykinpesua ja järjestelyä ja vaikka sun mitä. Treenatakin pitäisi. Usvis nukkuu tuossa ja minä yritän vääntää synttärikorttia vaan kun ei tunnu syntyvän. No sen kun saan rykäistyä siivoan ja sitten treenataan. Ilmeisesti sisällä kun ulkona sataa...

Alkaa pikku hiljaa tympäistä tuo ainainen sade. Ei ole kauhean nautinnollista olla ulkona ja käydä lenkillä. Mutta sinne sitä on vielä tässä raahauduttava. Onneksi ei olla sokerista. Ukkonenkin äsken jyrähteli. Huomasin taas eron ammattilaisen ja tavallisen tallaajan välillä. Usva ei lotkauttanut korvaansakaan, huomasikohan tuo edes. Milo olisi tässä vaiheessa jo hyppinyt sänkyyn ja syliin ja säntäillyt päättömästi samalla uikuttaen.

Usva on välillä niin huomaamaton että sen melkein unohtaa. Eilen meinasin unohtaa sen vessaan kun odotin että se lopettaa haukkumisen. Olin siis just tullut sisälle ja koira oli ollut yksin. Aika pitkään se jaksaa haukkua, joten puuhastelin siinä sitten odotellessani itseni peiton alle. Sitten tulikin hiljaista ja uni meinasi viedä voiton. Tajusin jonkun ajan päästä että koira pitäisi varmaan päästää vessasta pois. Sieltähän se tuli. Suht tyytyväisen oloisena ja meni patjalleen nukkumaan. Minä raahauduin kans takaisin peiton alle.

Peiton alta tajusin että valot ovat päällä. Ja kyllä aivan aivan, se mistä olen kauan haaveillut toteutui. Minun ei tarvinnut nousta vaan pyysin Usvaa sammuttamaan valon. Muutaman yrityksen jälkeen se onnistuikin. (Katkaisija ei siis ollut huoneen kaukaisimmassa nurkassa sängystä katsottuna. Oltiinpa myös tuota samaista katkaisijaa päivällä harkattukin). Minun tehtäväksi siis jäi vaan nakata frolic palkaksi. (Ylsin onneksi frolicpönttöön peiton alta)

Luksusta. Koiraluksusta.

Kun luonto kutsuu

2007-06-27T10:13:00.000+03:00

Eilen käytiin retkellä ja lenkillä siinä samalla. Semmoinen 10 km lenkki ajeltiin ja pysähdyttiin välillä syömään ja leikkimään. Usva juoksi irti melkein koko matkan mönkkärin rinnalla. Mönkijä olikin sitten täyteen lastattu. Päällä oli aika paljon lihaa kun oli äiskä ja kummitäti kyydissä ja vielä reppu selässä. Olimme varmasti varsin hauskan näköinen seurue:) Voisin veikata että jos lenkki ei Usvaa niin uuvuttanutkaan, ("eihän se ole temppu eikä mikään juosta 10 km", tuumaa Usva) niin pikkuiselle mopomönkkärille saattoi olla aika rankka reissu....Perille kuitenkin päästiin.

Evästauon aikana Usva sai oman valintansa mukaan levätä tai leikkiä. Eli siis leikkiä. Katseltiin siinä pennun menoa. Suuruuden hullu kai se on kun risut ei riittänyt. Mitä sitä nyt risuista kun voi myös ottaa kaadetun lepän (läpimitta 5cm) ja leikkiä sen kanssa. Toki sitä pitää ensin irrotella sammaleen alta. Evästauko oli täydellinen siis kaikille osapuolille. Vain hyttyset kävivät yhteisesti hermoille. Usvan leikki näytti niin mielenkiintoiselta, että etana päätti tulla mukaan. Usva tuli näyttämään tätä uutta ystäväänsä innolla meillekin kuonon päällä kantaen:)

Illalla uni maistui kaikille. Aamulla taas kuultiin luonnon kutsu, kirsu taivasta kohti nuuhkaisu ja sinne meni. Pellolle villinä ja vapaana. Siinä oli isäntä auttamattomasti myöhässä einsä kanssa.
Sitten kun lenkki oli heitetty ja hajusta otettu selvää voitiinkin palata iloisesti luokse.

Loppusuora

2007-06-25T14:35:00.000+03:00

Jees. Työharjoittelu pikkusta vailla paketissa, huomenna vain arviointikeskustelu. Tänään sitten tehdäänkin täällä pitkä päivä ja pistetään sivut valmiiksi. Sitten jää kaksi päivää joten taidetaan lomaillla ne täällä maaseudulla uiden ja kalastellen.

Keskiviikkona Kajaaniin treeneihin ja jumppaan. Sitten vaan lomasuunnitelmia tekemään ja toteuttamaan. Ainakin Muumimaailma -retki on toteutettava. Samalla tarkoitus nähdä etelän tassuttajia, jos se vaan on mahdollista käydä Kemiössä.

Saa nähdä lähteekö Usva veneeseen vai onko se liian jännää. Lieköhän tuo koskaan ollut veneessä... se se selviää kun varovasti kokeillaan rannassa ensin. Jos ei lähde mukaan niin jää sitten rannalle ruikuttamaan eli nukkumaan sisälle.

Sitten kun täältä kotiudutaan onkin aika viedä tyttöä paljon keskustan vilskeeseen ja treenailla siellä. Nyt kun sitä ei ole tullut harrastettua. Alennusmyyntirumbaan vaan:) no jospa ei ihan....

Juhannusta

2007-06-24T15:01:00.000+03:00

Tässä alkaa nyt olla jussi paketissa. Perjantaina grillailtiin kavereiden kanssa ja Usva oli mukana. Usva vaan oli kateellinen suurimmalle osalle työtovereistaan, koska sen piti vaan nukkua ja totutella reppuihin. Se oli ihan varma että suurinosa aputassuista kirmaili nyt jossain vapaana. No ei se mitään. Siinä keskiyön aikaan sai myös huomioo kun treenailtiin ja sittenpä sitä piti olla tylsä ja lähteä kotiin seuraavan päivän ristiäisiä varten.

Ristiäispäivä se vasta olikin Usvalle tylsä. Koko päivä yksin. Onneksi luu oli kaverina. Illalla sitten pikatreeni ja lenkille. Siellä tyttö olikin sitten ihan horroksessa ja meni miten sattui. Ei pystynyt kuuntelemaan kun joka puolelta tuli vaan grillituoksuja ja yhdellä oli vielä isot pirskeetkin käynnissä.

Tänään sitten heräiltiin tuossa keskipäivän tienoilla ja sitten treenailtiin. Nimettiin puhelinta uutena juttuna ja katsekontaktia sitten tietenkin ja heräteltiin korvia valo/ota harjoituksessa ja samaten istu/maa. Sitten harkkojen jälkeen putsattiin vähän korvia (saa nähdä onko nyt paremmin kuulolla:)) ja nyt mennään syömään tuonne perheen kanssa.

Illalla Ripalle viimeiseksi viikoksi ja siellä kunnon mönkkärilenkki ja pilliharkat.

Tässä minä nyt olen

2007-06-21T23:31:00.000+03:00

Usva

Peesari ja iltaharkat

2007-06-21T22:51:00.000+03:00

Tänään tultiin kotiin Ripalta. Ensin vain tehtiin työpäivä. Sitten jumppaan ja jumpasta tapaamaan peesari Esaa. Nähtiin paavolan kentällä, jossa jutusteltiin ja tutusteltiin. Istuskeltiin ja katsottiin kun muut reenas agilityä.

Pari tuntia meni oikein nopeasti koirista jutellen. Esalla itsellään on pikkuinen lapukka pentu kotona kasvamassa. Juteltiin vähän koulutuksesta ja noutajista. Sovittiin että nähtäisiin aina ainakin keskiviikkoisin ja kenties myös maanantaisin. Esa tiesi paljon hyviä paikkoja missä on muita koiria. Oli myös puhe että kaupungilla harkataan heinäkuussa.

Jäi oikein mukava mieli. Vaikutti osaavalta mieheltä noutajien suhteen. Vaikka avustajakoirajutut ovatkin uusia ei ne niin hirveästi poikkea perusjutuista. Uskon että yhteistyö lähtee hyvin käyntiin.

Illalla käytiin Usvan kanssa metsässä kävelyllä, ensin vain pidettiin pientä reeniä pihalla, että lenkki tuli ansaittua. Neidillä riitti virtaa repi juuri yms hulluna ja sai hepuleita:) Minä keräsin virtaa huomiseen lenkkeilyyn. Sitä saa tosissaan kerätä jos aikoo strickerillä yltää lähimainkaan meidän viime aikaisiin mönkijälenkkeihin. No onneksi mönkkäilee taas sunnuntaina Ripalle.

Yhä ylös yrittää

2007-06-20T12:18:00.000+03:00

Jes Usva meni tänään yhden portaan ylemmäs mitä on koskaan mennyt näissä studiokoulun portaissa. Pienet on ilot meillä;)

Tässä on ollut pari päivää huomio kortilla ja ehkä on jo pientä muutosta huomattavissa. Tekee täsmällisemmin hommia, tosin välillä tulee moka mutta sen korjatakseen pitää sitten olla tosi taitava. Esim istua ovella kaks kertaa pidempi aika. Alkaa oivaltaa homman juonen.

Ruokaa on saanut näinä parina päivänä vain pillistä. Olin piilossa leikkimökissä ja Usva joutui etsimään mut ja ruuan pienen pillin vihellyksen avulla. Eilen sovellettiin tämä sama sisällä kun en jaksanut enää pukea kamppeita päälle. Koira saunaan ja minä pöydän alle ja pöytäliinaa eteen. Luulin että olisi ollut aivan helppo mutta eipä vaan ollutkaan. Kaikki muut paikat kävi eka läpi. Vaikka ei nyt olllut ku 54 neliöö tutkittavana.

Tämmöistä tällä kertaa.

Normi päivä

2007-06-17T20:01:00.000+03:00

Tänään treenailtiin päivällä ja sitten harjailtiin. Usva sai myös jyrsiä luuta että purukalusto pysyy hyvänä. Nyt meidän on riennettävä Ristijärvelle taas ensi viikkoa varten. Siellä käydään vielä iltalenkillä. Sitten on päivä pulkassa.

Usvan ex-hoitaja annica oli jättänyt kommenttia. Voidaan pitää yhteyttä jos annat vaan yhteystietosi. Nyt minulla ei ole mitään millä saan sinut kiinni. Toivottavasti luet tämän. Meillä menee Usvan kanssa hyvin.

Toimiva tyttö

2007-06-14T15:36:00.000+03:00

Usva on ollut tänään oikein mallikkaasti. Ei ole tehnyt mitään mitä ei olisi pitänyt tehdä. Olen siitä iloinen ja ylpeä. Kylläpäs laittaa hymyilemään:)

Ei muuta ku hymysuuta:)

Olen ovela

2007-06-13T12:08:00.000+03:00

Usva tässä yksi ilta tuumi oikein fiksusti kun olin itse vessassa ja jätin usvan huoneeseen kummitätinsä kanssa. Pöydänreunalle tyhjensin taskusta kasan Froliceja noin kymmenkunta. Usva nukkui siinä eikä kiinnittänyt mitään huomiota niihin niin ajattelin ettei se niitä syö. Ei ole ennenkään hirveästi pöydiltä rohmunnut kotosalla.

Kummitäti jäi siis huoneeseen ja oli samalla valvovana silmänä. Usva oli noussut ja ottanyt pöydältä kasasta vain yhden Frolicin, vaikka siinä olisi ollut se koko kasa. Kummitäti oli huvittuneena seurannut neidin touhuja ja raportoi niistä minulle.

Usva ei siis ollutkaan rohmu vaan ovela. "Otan vain yhden niin äiti ei huomaa mitään ja sitten tietenkin jatkan unia aivan niinkuin ei mitään"

Voihan se olla, että Usvalta oli jäänyt päivällä yksi palkka matkan varrelle ja hän päätti nyt vain korjata tämän vääryyden. Varsin huvittavaa. Olisin halunnut itse olla kärpäsenä katossa kun neiti ottaa kasasta vain yhden Frolicin. Olisihan se varmasti ollut helpompaa ottaa koko kasa.

Yövalvojina

2007-06-12T23:31:00.000+03:00

Tämä yö menee valvoessa Ristijärven Nuoriteatteri-leiriä. Usva on ainut meistä kolmesta, joka saa nukkua. Toivottavasti nukkuu minun ja kummitätinsäkin puolesta. Äsken oltiin tuossa käytävällä missä meidän pitää olla, mutta nyt tulin Usvan kaa tänne luokkaan, koska siinä hengailee nyt yksi koira-allerginen leiriläinen.

Sorruin syntiin. Tunnustan nyt heti: jätin Usvan ensin yksin tänne luun kanssa, mutta se alkoi haukkua. Tiedän minun olisi pitänyt odottaa, että se lopettaa jne. Mutta minun piti tulla tänne sen luokse ettei koko talo herää. Kielsin sitä kyllä, mutta sillä ei ollut pitkää vaikutusta.

Neiti sai mitä halusi. Palkkasin sen haukkumisesta tulemalla tänne. Olkoon tämä esimerkkinä miten EI TOIMITA! Huono omatunto. Jostakin se on hiljaisuus revittävä.

Valvojat vaikenee Usvaa myöten.

Takaisin arkeen

2007-06-12T10:30:00.000+03:00

Jees viikonloppu takana arki edessä. Eipä sillä ihan mukavaa arkea tämä on:) Usvakin pääsee kunnon mönkkärilenkeille. Viikonloppuna kokeilin lenkittää pyörällä siitä ei tullut mitään, koska mun jalat ei pysynyt kiinni. Nyt siis hylkäsin sen lopullisesti. Sitten menin strickerillä ja siitä lähti ketjut just ku olin kääntymässä takaisin päin. Soitin sit kotiin ja äiti tuli auttaa, mutta ei osannut joten kävi pyytää naapurin setää apuun. Tämä avulias herrasmies sitten laittoi ketjut paikalleen ja halusi vielä kiristää ketjujakin kun olivat niin löysällä. Kaunis ajatus, mutta kiristi sitten liikaa ja loppumatka oli aika tuskaa. Ei nimittäin jaksanut polkee kuin vain ykkösellä. Tiedänpähän nyt miksi ne ketjut on niin löysällä ollut.

Eilen illalla korvattiin sitten tämä kaikki viikonlopun vääryys ja käytiin 6 km lenkki metsäteillä. Hitsit neiti seuraa hyvin mönkkäriä. Irti vierellä menee nätimmin kuin kiinni. Välilä sitten toki otetaan spurtti ojanpohjalla tuhattan ja sataa (n.25km/h näyttää mittari). Eilen oli niin ihania ojiakin että pystyi oikein ottamaan kunnon uintiliikkeitäkin:)

Uimisesta puheenollen. Usva ei ole kovin kova uimaan. Näyttää melkein siltä niinkun se ei uskaltaisi kun ei tassut yllä pohjaan. Mutta toisaalta katsotaan miten tilanne muuttuu ku ollaan molemmat järvessä. Toisaalta taas diagnosoitiin kavereitten kanssa, että pointti on se että järvivesi liian puhdasta. Ojissa kun on sitä jotain...:) Ehkä Usva on Nellan kanssa vähän oppinut ojakylpemistä;)

Usvalla ei olekaan täällä niin hyvää kaveria kuin Nella. Ne muutamat joihin on tutusteltu on poikia ja se on Usvasta ihan tylsää kun niillä pojilla on vaan se mielessä. Ei voi vaan juosta ja repiä keppiä niinkuin Nellan kanssa. Nellalle ja Annalla terkkuja sekä kaikille muille jotka tänne eksyy!

Home sweet home

2007-06-09T14:12:00.000+03:00

Kotona ollaan nyt viikonloppu käymässä. Ajattelin että tänne kun tullaan niin tyttö on ruodussa paremmin, mutta eihän se niin mene. Pitäähän sitä aina pientä jäynää olla mielessä. Iltalenkillä eilen meni oikein hienosti ensin irti ja sitten löytyi jotain ihanaa pusikosta. Joku raato ja tuoksukin oli sen mukainen. Siellä sitten aikansa pyörittyään (kirjaimellisesti) tuli kyllä takaisin. Loppu matka mentiin sitten kiinni.

Suihkureissu väistämättä edessä ja kamppeet pesuun. Mentiin sitten molemmat suihkuun ja ensin kun siinä aikana koiraa pesin huomasin että lämmintä vettä ei itselleni riittänytkään. Lisäksi säikytin Usvan hierovalla suihkulla, joka meni vahingossa päälle. Sen seurauksena sitten rauhallisesti katsottiin tilannetta uudessa valossa, ettei se suihku nyt niin paha olekaan. Pieni kammo varmaan kuitenkin jäi muistiin. Jospa se siitä. Tuleehan noita suihkuja aika usein.

Nyt on kamppeet puhtaat, mutta uusi puhdas tuoksu ei miellytä vaan koko ajan pitää piehtaroida. Liivit ei vielä olekaan olleet tänään päällä joten ne on vielä vitivalkoiset toistaiseksi. No hyödytti tämä kaikki sen että sain ahaa elämyksen että kamppeita voisi aina pestä jo ennen kuin ne on pinttyneet. Olisivat sitten aina välillä ainakin asiallisemman näköiset.

Tänään tuossa pihalla treenailtiin sivulle tuloa, irti seuraamista sivulla, paikallaan oloja ja nimettiin hiukan taas keppiä. Treenin jälkeen käytiin pikku lenkki tuossa metsässä.
Illalla jotain lisää kunhan ilma viilenee niin on mukavampi touhuta.

Mentäisiinkö uimaan...siinä vasta pulma. Itselläni vielä talviturkki. Hävettää myöntää näin kesällä. Usva ui pari päivää sitten Ripalla (Ristijärvellä) onnistuneesti. Ei tullut vesihäntääkään ja talviturkki on nyt jo narikassa.

Ex-etelän hetelmä Kainuun mäntymetsissä

2007-06-08T13:52:00.000+03:00

Tänään mentiin ristijärveltä vielä vähän pidemmälle korpeen eli Suomussalmelle. Siellä on semmoinen jännä soiva metsä. Siis aivan oikeasti se metsä soi, sinne on rakennettu kaikenlaisia puisia soittimia. Keskelle metsää. Ja me oltiin siellä katsomassa lyhytelokovan kuvauksia tai jotain semmoista. Usva sai kans aina välillä juosta vapaana kun ei kuvattu. Hienosti oli... ei lähtenyt kauas. Vähän oli jännää kuunnella niitä kaikkia ääniä siellä.

Usva tykkäsi kun oli mäntyä männyn vieressä ja semmoista hiekkakangasta mitä oli myös ihanan pehmyt kaivaa ja jossa oli paljon suuhun sopivia keppejä kuljeteltaviksi. Siinä porukalla tuumittiin että liekö tuommoinen etelen hetelmä edes tietää mikä on mänty. Kun eihän siellä etelässä näe kuin ratikoita ja männyistä tietokaan. Ei se varmaan vielä tiedä mikä mänty on mutta kyllä se oppii. Tulee hesan neidistä täällä ihan vaan peikkotytön maalaiselukka. Mutta hienosti ja hyvinkäyttäytyvä, tosi fiksu sellainen.

Avunantoa ei voi estää

2007-06-07T16:00:00.000+03:00

Eilen illalla Usva sitten auttoi oikeastaan kaikissa vaatteissa sukista paitaan:) Meillä oli aika hauskaa. Tyttö tykkää touhuta kyllä. Pikkuhiljaa vasta tässä oppii mihin kaikkeen tassut taipuu...

Taipumisesta puheenollen. Usvasta on koiran lehmän ja ponin lisäksi löytynyt myös varsin kissamaisia piirteitä. (johtuneeko superherkusta eli kissan ruuasta) Se pystyy taivuttamaan selkäänsä kaarelle molempiin suuntiin ja mahtuu näin vaikka mistä raosta. Lisäksi se tunkee itsensä mahdollisimman solmuun aina esim tuolin alle. Kaikista parhaita sillä on kuitenkin reittivalinnat keppien nosteluun...

Tottakai kepit on vallan helpot nostaa maassa makaamalla kun ei jaksa oikein nousta ylös. Ja sitten tietenkin ne on taivutettava jostain sieltä tuolin tms. alta ettei käy hommat liian helpoksi. Toisaalta taas välillä kepit pystyy nostamaan vallan kätevästi kaksi kerralla, jos ne sattuvat olemaan sopivasti ristissä. Mutta eihän se olisi mitään tehokkuutta jos vain kepit pystyy nostamaan yhtä aikaa ja hihnan toisella kertaa. Näin on ilmeisesti tuuminut neiti kun nosti tänään molemmat kepit ja hihnan yhtä aikaa. Hihna siis oli pyörinyt keppie alta ja kun hihnaa ojensi niin kappas samallahan ne kepitkin sieltä nousi.

Kätevää. Ja eikös nykyaikana hehkuteta että työntekijän pitää olla tarpeeksi tehokas. Usva on;)

Uusia apuja

2007-06-06T10:23:00.000+03:00

Eilen nimettiin jo vähän keppiä. Vielä pitää lisää jatkaa, mutta hyvällä mallilla. Eilen myös Usva auttoi mua eka kertaa kenkien lisäksi myös sukkien ja housujen riisumisessa. Ihan hienosti neiti veteli sukat pois kun vaan auttoi kantapaan yli ja housut oli vielä helpompi nakki auttaa nilkoista pois. Oli niin taitava että tuli ihan hyvä mieli. Samalla tajusin taas ite että sehän voi auttaa vaikka sun missä. Kun vaan ite tajuais aina sitä pyytää auttamaaan kun vähänkin on jotain. Kyllä sitä usein tulee pyydettyäkin, mutta esim nuo sukat tajusin vasta eilen.

Tänään työpäivän jälkeen suunnataan Kajaaniin minun jumppaan ja sitten sen jälkeen pitää käydä Eino Leino talolla. On ensimmäinen tämmöinen vähän hienompi tilaisuus missä Usvan kanssa kävästään. Hyvin se varmasti menee. Eino Leino talolta suunnataan sitten tukkaputkella Paavolaan treeneihin Aatun Hannun ja peesarin kanssa.

Treenien jälkeen varmaan aika väsyneenä suunnataan takaisin tänne Ristijärvelle, käydään iltalenkillä ja ruetaan nukkumaan. Täällä meillä on lenkeillä tosi hauskaa kun on 101 vaihtoehtoa missä voidaan käydä metsäteitä usvattamassa. Asfaltiteitä tuolla meidän majapaikan lähellä ei olekaan...

Seurataan pörinää

2007-06-03T22:40:00.000+03:00

Olen iloinen. Usva seuraa mönkijää. Olen huomannut sen tässä pikku hiljaa muutamien metsälenkkien aikana. Vaikka tyttö olisi vapaa juoksemaan se usvattaa siinä mönkkärin rinnalla ja myös hienoa katsekontaktia on havaittavissa. Myös kiinni menee kivasti.

Toivottavasti tämä ei ole ohimenevää!
Usvainen motoristin alku;)

Poni ja peikko kaupungin vilskeessä

2007-06-01T22:55:00.000+03:00

Tänään ja eilen ollaan oltu eka kertaa suuressa kajaanin keskustassa. Olen vaan huokaissut helpotuksesta ettei me olla helsingissä:)

Eilen käytiin rullakebabilla kaverin kanssa. Siellä vähän oli käden vääntöä siitä saako koira olla siellä, mutta kolmannen kerran kun vakuuttelin että se on töissä ja sillä on ihan lainmukainen oikeus olla täällä niin antoi kebabpoika meidän jäädä. Luulen että nämä etniset ruokapaikat on niitä hankalampia, joten tuli kuitenkin hyvä mieli kun sain asian selvitettyä ja ruuan syötyä.
Matkaa autolta ravintolaan ei juuri ollut, mutta ihan tarpeeksi. Huomasin heti, että nyt on Usva vähän lukossa kun se hyppäsi peräkontista kadulle. Korvat oli hukassa ja kaikki ihmetytti. Kuitenkin se siitä sitten selvisi kun palkkasin useammin ja vähän aikaa siinä katseltiin. Ovella mietittiin tovi jos toinenkin, että miten se homma etenee. Lopulta pylly oli maassa ja palkka tuli ja sitten jo toinen kerta meni nopeammin.

Tänään sitten haahuiltiin prisman käytävillä. Siellä meni jo ehkä vähän paremmin. Muutaman kerran tehtiin mutkia, pysähdeltiin, oltiin paikallaan, nostettiin hihnaa. Sen kyllä huomaa kun koira niinku lämpenee ja alkaa toimia. Meillä vaan ei tänään sitten ollut niin aikaa jäädä sinne pyörimään huvin vuoksi sen kummemmin. Yo-lahja kiireitä. Usva tilasi hienosti hissin siellä kaupassa. Oikea oppisesti ihan nenällä. (ei vasemmalla takatassulla)

Illalla mentiin kaverin luokse lahjoja tekemään ja kun kotiin tultiin oli ihmettelemistä vauvoissa kerrakseen. Molemmat siskot vauvoineen täällä olivat. Usva on kyllä tosi hienosti pienten kanssa. Jefimia on semmoinen koiratyttö että se tykkää Milosta ja Usvasta. Siitä se riemu ratkesikin kun sai katsella niiden leikkiä.

Iltapissillä käytiin kiertämässä tuolta tontin rajoja metsässä. On se hieno tunne kesäiltana talsia metsässä, katsella kirmaavaa koiraa (tai sitten sitä ponia) ja kuunnella lintujen viserrystä. Kaiken tämän kaupunkitohinan jälkeen luulen että me molemmat ollaan sitä mieltä että kyllä maalla on mukavaa.

Sanoohan sen järkikin, että poni ja peikko kuuluu maalle ja metsään.

KESÄLOMA (ja työharjoittelua)

2007-05-31T09:18:00.000+03:00

Tänään se alkaa. Tarkalleen ottaen tuossa yhden maissa, mutta nyt tässä on hyppyä sinne asti.

Eilen tavattiin Usvan kanssa Aatu perheineen ja vähä niinku meidän yhteinen peesari. Tosin asia on vielä vähän kesken, mutta kuulosti siltä että ainakin näin aluksi voi peesata molempia. Yhteisiä treenejä pidetään jokatapauksessa aina keskiviikko iltaisin paavolan kentällä. Siellä on silloin myös paljon muita häiriökoiria joten ohittelua yms on hyvä harjoitella. Eilen eka treeneissä vaan lähinnä tutustuttiin paikkaan käveltiin ympäriinsä. Ja kerta paikallaanoloa testattiin häiriöissä. Ihan hyvin meni.

Kesäkuuksi muutetaan sitten aika pysyvästi Ristijärvelle. Suoritetaan siellä näin kesällä työharjoittelu alta pois... ei ole sitten viimeisen vuoden riesana. Usva ainakin tykkää paikasta. Pitää vaan olla tarkkana että se pysyy siellä maaseutuympäristössä hanskassa...

Hyvää kesää kaikille tassuttelijoille!

Pörinää raatoja ja murinaa

2007-05-28T16:34:00.000+03:00

Eilen oltiin Usvan kanssa teatterissa. Meni vallan mallikkaasti mutta matalat bassoäänet saivat rohkeimmankin tassuttajan varauksellisesti murisemaan. Onneksi äiti oli lähellä rauhoittelemassa ja liekö turvaa lapsi ehtinyt kun penkin alla rauhoittui nukkumaan. Mutta kiitosta saatiin teatterin henkilökunnalta rauhallisuudesta. Kulttuurisivistystäkin on nyt sitten tytöllä plakkarissa.

Hermoja lepuuteltiin sitten illalla kun laitettiin mönkkäri pörisemään ja nokka kohti metsää. Täytynee tunnustaa että Usva meni myös pikku pätkän tiellä mönkijän kanssa kiinni, että päästiin hyville metsäteille. Yllätyksekseni se meni jo hyvin eikä ollut ollenkaan niin kiire vetämään mönkijän eteen. Nätisti sivulla tuli hihna aivan löysänä varsinkin tulomatkalla.

Metsässä meni hyvin. Ei juurikaan mönkijän näköpiiristä lähtenyt ja jos jäi jälkeen tuli hienosti sivulle luokse. Kerran sitten tosin löytyi joku ihana haju ja aarrehan sieltä paljastui. Niin ihana ja valloittava aarre ettei kannattanut tulla kun huudettiin luokse. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen. Turvavarusteet on mukana aina, niinpä pillillä oli tosi toimissa käyttöä eka kerran.

Pillin sulosoinnin kuullessaan tuo mahtavan aarteen löytäjä ei voinut muuta kuin palata niin kovaa kuin tassuista pääsee luokse. Ja tietenkin toi myös ajattelevaisena tyttönä osan minullekin aarteestaan. Jotain ihanaa hyvän tuoksuista raatoa se oli Usvan mielestä koska sitä parfyymiä oli pitänyt hangata koko päähän.

Frolic vei voiton tällä kertaa... raato jäi tielle ja me mentiin suihkuun. Myös kaulapanta ja riimu saivat pesusta kunnolla osakseen.

Sataa

2007-05-26T17:23:00.000+03:00

Koko päivän on satanut ja sataa edelleen. Aamulenkillä kastuttiin molemmat läpimäräksi ja käytiin sitten yhdessä suihkussa. Niinku siinä kaatosateessa ei olis ollut jo suihkua tarpeeksi.

Treenattiin tänää vähän noutoja valoja ja katsekontaktia. Usva myös on ollut tänää pikku pätkiä eka kertaa yksin täällä kämpässä. Minä tosin olen ollut vaan tuossa yläkerrassa, mutta ainakin semmoisen tunnin pätkän se oli täällä ihan kiltisti.

Miloa ei olla juurikaan jaksettu...herra kävi täällä sillä aikaa kun oltiin suihkussa merkkaamassa mun päiväpeiton. Pissapoika löytyy siis meillä ihan muualtakin kuin autosta.

Täällä on ihan harmaata ja syksyinen ilma... ei sen näin pitänyt mennä. Kait se on lähdettävä illalla vielä kunnon lenkillekin... tai pitäisikö sanoa suihkuun.

Käytännöllisesti katsoen koulu takana

2007-05-25T13:35:00.000+03:00

Nyt on viimeinen koe ohi. Tultiin tänne Ristijärvelle sen jälkeen. Sama ääniprojekti jatkuu. Tänään Usva tuli jo noi sen mielestä kauhean pelottavat portaat puoleen väliin ylös mun perässä. Varmaan puoli vahingossa. No loppu tulikin sitten sylissä taas...mutta ettei siitä tulis ihan sylivauva ajattelin, että nyt kun tässä alkaa koulukiireet olla takana ruetaan tosissaan treenaa niitä portaita. Naksu voisi olla kätevä apu.

Mietin kyllä sitäkin että ottaisiko Usva mallia meidän Milosta kun se menee niitä portaita. Milo tulee meille nyt sitten viikonlopuksi hoitoon. Saa nähdä riittääkö vilskettä ja vilinää vai miten koiruuksilla menee...

Illalla nähdään Usvan kanssa kavereita. Niitä en olekaan kuulemma nähnyt kuukauteen kun olen ollut niin usvan peitossa. En ole itse edes tajunnut että olen ollut vähän epäsosiaalinen yksilö kaiken tämän hässäkän keskellä.

Viimeisiä koulupäiviä viedään

2007-05-24T13:04:00.000+03:00

Ihanata tänään saatiin opinnäytetöiden arvosanat. Nelonen läpsähti ja olen tosi tyytyväinen. Nyt se on lopullisesti ohi, tämän kunniaksi nostimme luokan kanssa ihan maljatkin täällä:)

Usva on ollut mukana remmissä....heh heh ihan sanan mukaisestikin. Täällä se nukkuu päivät pitkät. Muutaman tuntien unien jälkeen onkin sitten pitkän kaavan mukaiset venyttelyt ennen kuin voi liikkeelle lähteä ja kepit nostella. No onhan meillä aikaa...

Remmistä tuli mieleen että kyllä me tultiin tänään pikku pätkä käytävällä ilman remmiäkin.

Siitä se lähtee. Kesällä kun reenataan kunnolla niin hyvä tulee... tai siis hyväähän se on nytkin mutta aina on pyrkimys parempaan tietenkin:)

Huomenna on vielä ruotsin koe ja sittenpä ei varsinaisesti ainakaan mitään tärkeää koulua ole.

Se on kesä.

Portaita ja nukkumista

2007-05-22T16:23:00.000+03:00

Tänään oli ensimmäinen päivä lukiolla. Tai siis koe. Haastavinta Usvalle oli portaat. Hihnan päässä ei suostunut tulemaan joten päästin sitten irti, että se pystyi menemään ne omalla taktiikallaan. (Ensin etutassut portaalle sitten vinkaisu ja huokaus ja niin nopeasti ylös kun tassuista pääsee). Sitten portaiden yläpäässä odotetaan minua niin tyytyväisenä siitä, että uskalsi portaat mennä ettei riemulla ole rajaa. Joten siis tästä voisimme päätellä että kesällä on myös kova porrastreeni.

Itse koe meni hyvin Usvan osalta, itsestäni en voi sanoa samaa. Neiti nukku niin, että kuorsaus vaan kävi. Yritäpä siinä sitten pokkana tehdä koetta kun muuten on hiljaista ja yksi kuorsaa niinkuin iso mies. Siinä saikin nukkua tunnin jos toisenkin kun emäntä hikoili kokeen parissa.
Mutta nukkumisen ja pitkien venettelyjen jälkeen sai vihdoin nostaa kepit kun minä sain hikoiltua kokeeni loppuun.

Seuraavaksi olikin sitten lenkki ja automatka Ristijärvelle, jonne on Kajaanista noin 50km. Ei muuta ku untenmaille taas matkan ajaksi. Perillä odottikin sitten portaista pahimmat. Jyrkät ja pitkät avoportaat. Koiruus uskaltautui pari porrasta ylöspäin, mutta sitten äkkiä alas uikuttamaan. Tassut ei vaan pidä niin mitenpä siinä tulet kun etutassut luistaa ja takatassut luistaa kaikenmaailman raoista. Tällä kertaa hätä ei ollut kovin suuri, sillä kummitäti sai luvan koskea kummilapseensa ja kantaa tämän portaat ylös.

Näin siis päästiin vihdoinkin Ristijärven Studiokoululle tekemään E. Saarisen luentosarjan editointia. Usva nukkuu taas. Ihmeen hyvin se jaksaa nukkua onneksi. Tai eihän sitä tiedä jos jotain filosofiaa tarttuu Usvan päähän. Epäilen. Välillä nukkumisen keskeyttää joku lattialle tippuva tavara, jonka tyttö noukkii oma-aloitteisesti. Liekö parhaita hetkiä nuo tuommoiset tähän unen täyteiseen päivään.

Illalla irroittelemaan maalle. On muuten ensimmäinen kerta Usvan kanssa reissussa. Ollaan ihan yksi yö pois kotoa.

Ensimmäistä päivää koulunpenkillä

2007-05-21T12:20:00.000+03:00

Täällä sitä ollaan. Pitkästä aikaa...kahden viikon tauon jälkeen tänne piti palata. Mutta hienosti on mennyt Usvalla koulussa, on melkein kuin vanhatekijä. Ilmeisesti tyttö on tajunnut jo nyt, että ku emäntä istuu koneelle kannattaa samantien rueta vetelemään hirsiä sen verran äkkiä se on untenmailla.

Äsken pidin myös opinnäytetyöni esittelyn. Se meni yllättävän hyvin. Usva tuli mukana luokan eteen nukkumaan ja ilmeisesti sillä oli jokin rauhoittava vaikutus myös minuun kun en jännittänyt läheskään niin paljon kuin luulin. Nyt se on ohi...ihana tunne kun iso projekti on viimeinkin historiaa.

Tässä vielä pari tuntia koneella ollaan ja nukutaan. Tänään Usvalla ei ole ollut sen kummempia hommia kuin keppien nostoa. Siinäkin on tosin sen verran kehitystä tapahtunut, että ensimmäisen kepin jälkeen toinen nousee jo automaattisesti ilman toista pyyntöä. Taitava tyttö.

Ihmiset koululla ovat ottaneet Usvan ihanan välinpitämättömästi vastaan. Juuri niinkuin pitääkin. Työtä ei ole häiritty.

Luovutusjaksolta kotiin

2007-05-19T16:22:00.000+03:00

Eilinen matkustettiin autossa ja lopulta illalla tultiin kotiin. Ensin käytiin yhdessä tarkastamassa tilukset ja vähän jäykistyneitä jalkoja verryteltiin pihalla. Sitten ei muuta kun ruokaa ja nukkumaan. Molemmat oltiin matkasta väsyneitä. Yö nukuttiin hyvin.

Ensimmäistä päivää tässä kotosalla vietellään. Lenkillä on käyty ja vähän touhuttu mukavia eli siis katsekontaktia, tavaroiden nostamista, harjaamista ja sen sellaista pientä. Lähinnä vielä levätään ja tutustutaan kotiin ja toisiimme. Ajateltiin ottaa viikonloppu rauhallisesti.

Ei tässä vielä oikein tajua, että kotona ollaan ja leiri on takana. Molemmat kaipailee varmasti ainakin vähän kaikkia ihania karvaisia ja vähemmän karvaisia kavereita sieltä. Toivottavasti porukkamme pitää yhteyttä jatkossakin.

Omasta puolestani en voi muuta ku kiittää Leenaa ja Reettaa upeasta työstä mitä teette koirien kanssa. Tuntui vähän epäoikeudenmukaiselta vaan ottaa koira sieltä mukaan kun toiset on tehnyt sen kanssa töitä kaksi vuotta, mutta me tehdään sitten töitä Usvan kanssa yhdessä tästä eteenpäin monta monituista vuotta.

Tästä se lähtee.

Usvaisa tulevaisuus edessä

2007-04-27T19:20:00.000+03:00

Tänään tapasin aputassuni ensimmäistä kertaa. Usva on neidin nimi. Oikein näpsäkän oloinen koiruus. Innolla odotan että viiikon päästä nähdään taas luovutuskoulutuksessa ja sitten tullaan kotiin yhdessä.

Harjoiteltiin jo katsekontaktia naksujen ja namien avulla. Usva kuulemma leimautuu helposti yhteen ihmiseen. Nyt se oli vielä ihan Leenan koira, mutta olen varma että meistä tulee hyvä pari.

Hellyttävän oloinen tyttö